keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Oho, asunto on

Totta se on. Olen siirtynyt omistavaan luokkaan. 

Eilen ei vielä tuntunut oikein miltään, olin vain väsynyt. Tänään kun kävin remppamiesten kanssa asunnolla, tunsin pienen ja sievän pistoksen sisälläni. Tämä se asunto on! Tuntui pelkästään hyvältä, vaikka tiedänkin, että lattia täytyy vielä huoltaa. Mutta en voi hetkeäkään uskoa, etteikö se onnistuisi. Kysymys kun ei ole mistään vaikeasta tai isosta haitasta. 




Asunto on pieni, senkin tiedostan. Nyt suunnittelen tietysti jo täyttäpäätä säilytysratkaisuja. Olisi hyvä päästä hankkimaan vaikeasti kiinnitettävät niin, että remonttimiehet voisivat ne seiniin asentaa aiheuttamatta turhia poranteränjälkiä, joihin itse kenties syyllistyisin. – Tai oikeastaan sen tähden, ettei poraaminen aiheuttaisi allekirjoittaneessa tuntikausien stressiä ja täydellisyysvaatimukseen liittyviä kohtauksia. Laskeskelinkin siis, että budjettini pitäisi sietää se, että ostan näinä viikkoina kylpyhuoneeseen Oskarin oksan, keittiöön veitsimagneetin sekä eteiseen naulakon ja kenkähyllyjä

Huoneeseen, joka palvelee siis makuuhuoneen, olohuoneen, lastenhuoneen sekä ruokailuhuoneen asemaa, tulee pienten 60-luvun kaappien ohelle vaaterekki. Tilaan sellainen Putkiaivoista – valkoisena. Alustavien tietojen mukaan hinta ei paljon valmisrekkejä korkeammaksi nouse! 




Kaikki muu saapuu luokseni pikkuhiljaa: Eteiseen sisustan valkoisten seinien, kaapin ja hyllyjen seuraan kastanjanruskean lipastoni ja ruskeat hengarit. Matoksi ajattelin hankkia myöskin jotain ruskeaa, ehkä vähän vaaleampaa sellaista sekä jonkun nätin lampun, koska syksyllä ostetut ovat liian roikkuvia ja mustia. Joskus toivottavasti löydän jonkun hauskan peilin vaikkapa kirpputorilta ja jonkinlaisen puisen tai muuten ruskean jakkaran. 




Pikkuruiseen keittiöön taas täytyy vielä ostaa räsymatto ja Elfan vetohyllykkö sekä kolmiporrasjakkara. Muuten pieneen tilaan ei juuri mitään sisustuselementtejä mahdu, tuskin edes kelloa... Huoneeseen rekin lisäksi aion shopata muutamia tauluja ja lukuvalaisimen. Jossain vaiheessa täytyy päästä kunnostuttamaan klaffilipastoni sekä mahdollisesti päivittämään kirjahyllyt kauniimmiksi. – Siis joskus vuosien päästä.

Niinpä luulen, että varastossa on jo lähes kaikki se, mitä nyt tarvitsen. Oikeastaan minulle taitaa käydä pitkästä aikaa niin, ettei kaikki omistamani tule mahtumaan neliöihini ja toivonkin, että kellarivarasto on tarpeeksi raikas säilyttääkseen myös ylimääräiset sisustuselementtini. Sinne kun on joka tapauksessa varastoitava muistojen arkut: laatikot täynnä vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja, tauluja ja esineistöä. 

Voi omistamisen autuus ja ahdistus!


Kuvituksena värikkäitä valaisimia, mutta sellaisia, joita en aio hankkia – tai hankkisin jos voisin, mutta kun ne maksavat vähän liikaa ja kun ei mihinkään mahtuisi tai sopisi näin värikkäitä.

3 kommenttia: