keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Luonnonkosmetiikkaa ja -kosmetiikasta

Ihan ensin täytyy mainita, että yhdyssanojen yhdistäminen otsikon kaltaisella tavalla on useimmille oppilailleni hyvin vaikeaa, ja mikä kinkkisintä, en ole keksinyt asian opettamiseen kovin konkreettista keinoa, kuten tällä viikolla lauseenjäsennykseen. (Lause on kuin ryhmä ja lauseenjäsenet sen jäseniä. Kukin ryhmäni oppilas voi esim. esittää yhtä jäsentä.)

Toiseen aiheeseen: Tämä postaus sisältää tiedon arvonnasta. Nimittäin ostamani Laveran My Age Intensive -silmänympärysvoide kera muutaman samanmerkkisen käsivoiteen tahtovat hellivämpään kotiin. Täällä niille kerrottiin, että ne tuoksuvat pahalle. (Ja kyllä, tyhmyyksissäni tilasin ne netistä, en käynyt kaupassa haistelemassa. Syy: Missä Laveraa oikein myydään? Ei mitään hajua.)

Kolmas aihe lyhyesti: Siis olisi pitänyt arvata, että luonnonkosmetiikka ei sovellu meikäläiselle. Kammoksun kaikkia turhia tuoksuja ja etenkin sellaisia, jotka ovat jotenkin hirveän heinämäisiä. Voiteen koostumus vaikutti aivan mainiolta, joten uskon tuotteen olevan maineensa veroinen. :) Samoin lisänä seuraavien voiteiden, jotka sain itsekin kaupanpäällisinä. (Laveran kivipuuterin ajattelin pitää, ja tuomita vasta, jos huomaan sen aiheuttavan esimerkiksi ylimääräistä silmien vuotamista tuoksuilullaan.)


Siispä: Kerro, mitä haluaisit lukea blogistani ja mainitse, mikä tämän vuoden jutuista on ollut kaikkein kivoin. Perustellakin saa! Liitä mukaan s-postiosoitteesi nimimerkin lisäksi. Suljetun lippuarvonnan suorittaa perinteisesti Lyyli vapunpäivänä 1.5. klo 15. Vastausaika loppuu siis silloin. Voittajalle ilmoitetaan s-postitse.

Nyt sitten pitäisi vain löytää tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa, jotta minäkin pääsisin toteuttamaan ekologista meikkailuhaavettani. Tosin tämänkin episodin jälkeen muutuin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että minulle sopii nimenomaan Clinique. Esimerkiksi merkin silmänympärysvoide, jota sain muiden meikkiostosten päällisenä taannoin, ei aiheuta minulle mitään harmia, joten luulenpa siinä olevan seuraavan meikkiostokseni. Mutta nyt taidan pitää kokeiluissani taukoa. Synttärilahjaksi olen luvannut itselleni uusia luomivärejä vanhojen vedellessä viimeisiään, mutta siihen asti meikit jääkööt elämäni sivuseikaksi. ;)

Muutan muuten lauantaina kamppeeni varastosta uuteen asuntooni, joten tässäpä tämän muutenkin hyppelehtivän postaukseni neljäs aihe! Muutto saattaa aiheuttaa muutamien päivien, ellei jopa viikkojen blogitauon. Kenties. Joka tapauksessa seuraavat postaukset tulevat mitä todennäköisimmin käsittelemään uuden asunnon ulkomuotoa, sisustusta ja pölyntäytteisiä purkamisen ja ommöbleeraamisen hetkiä. Pieni paniikki tässä on päällä kaiken ehtimisen, jaksamisen, kustannusten paisumisen ja sen sellaisen suhteen. Siis ihan normaali muuttajan olotila! :)

Mutta nyt, hopihopi, osallistumaan arvontaan! 

Aihe viisi: Lyylin käsitys "luonnon"kosmetiikasta: Tussia kynteen, kun äiti ei suostu lakkaamaan sormien kynsiä. Kiinnijäämisen nopeus: 20 sekuntia. Kannattiko jäädä hipihiljaa istumaan työpöydän ääreen käsiä syliinsä piilotellen? Lähti onneksi pesien helposti pois. Taisi sittenkin olla luonnonmukaista tussia!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Käsveska kakkonen

Niin siinä kävi, että ykkönen otti ja hajosi. Lopullisesti. Kaksi kertaa sitä käytiin Stockalla korjauttamassa tai vaihtamassa aiemminkin, mutta tämänkertainen metallikiinnikkeen murtuminen puolentoista vuoden käytön jälkeen oikeutti palauttamiseen. 

Lunastin sitten pienellä lisärahalla uuden. Muuten ihanan tosimusta ja napakka, mutta A-nelosta tuonne ei mahdu. Niinpä on tästä lähtien tehtävä paperityöt töissä. Mutta ei kai se haittaa. Useimmiten sitä tuntuu kantavan papereita ja kirjoja edestakaisin aivan turhaan. Tokkopa siirtyvät edes laukusta illan ajaksi pois...


Täytyy kyllä myöntää, että Stockmann on aina Stockmann. Sain todella hyvää palvelua, vaikka mielessäni jo pelkäsin, että ohjaavat minut kiltisti suoraan erikoislaukkukorjaamoon. Olihan laukun ostamisesta kulunut jonkin verran aikaa. Toisaalta merkkilaukun kyllä tulee kestää, oli se ostettu mistä tahansa, joten kaipa laukkukauppa kuin laukkukauppa tämän olisi reklamaationa ottanut. Stockmannissa asia vain hoitui niin näppärästi, että edes kuittia ei tarvittu, sillä ostotiedot löytyivät kanta-asiakaskortillani. 


Uuden käsveskani merkki on Okay's ja kaikeksi ilokseni se on suomalaista – ja vieläpä satakuntalaista – käsityötä! Muut merkin tarjolla olleet mallit olivat ehkä aavistuksen vanhemmille suunnattuja, mutta tässä minua puhutteli persoonallinen, nuorekkaampi lukko ja laukun napakkuus. Enää ei tarvitse kaivaa laukunpohjille uponneita nenäliinoja, kyniä, paperilappuja. Nyt niille on enemmän lokeroita, eikä laukku ole laisinkaan niin upottavan pussimainen kuin edellinen.

Minulle peruslaukussa ovat tärkeitä helppo avautuminen sekä olallakannettavuus. Tässä toteutuvat molemmat. Olen oikein tyytyväinen. Kunhan nyt vain sopeudun siihen, etten voi kantaa yhdeksäskymmenesyhdeksäsosaa  omaisuudestani mukanani, vaan on tyydyttävä siihen sadasosaan.


Mukana kulkee muuten tällä hetkellä Harry Potterin ykkösosa! (En siis ole ihan niin keskiluokkaistunut ja/tai -ikäistynyt kuin kassiostokseni ehkä antaisi osviittaa.) Potteriin olen osin koukuttunut, osin kaipaan lukiessani Narnian syvää tunnelmaa, jota en Potterista vielä ole löytänyt. Vai olenkohan nyt vain liian kriittinen aikuislukija? 

Joka tapauksessa luen mielelläni ykkösosan loppuun ja pohdin vasta sitten, haluanko jatkaa sarjan lukemista vai en. Aika paljonhan siinä on sivuja käänneltäväksi, jos ei innostu. Tosin ihan yleissivityksen vuoksi kirjaan tartuin; pakkohan sitä on tietää, mitä on huispaus ja keitä kaikkia sinne Rohelikkojen tupaan kuuluu. ;) Ehkä samalla tiedonjanolla kahlaan koko helppolukuisen mielikuvitusmaailman läpi.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Halvat huvit

Tämä on se postaus, joka koskee kosmetiikkaa. Uusin uppoamiseni liittyy siis meikkien maailmaan, kuten maanantaina mainitsin

Sain muuten eilenkin kehuja viidennen luokan vasta meikkaamisen aloittaneilta tytöiltä. Onks kivaa olla idoli? – No on! 

Mutta ei se halpaa ole. Siksipä luotan myös halpiksiini, jotka olen joko itse tai toisen käden tiedon kautta ottanut tänne ilosanomaksi. Halpa ei tosiaankaan ole aina huonoa, mutta senhän me kaikki naistenlehtien ystävät jo tiedämmekin. (Eihän ole naistenlehden vuosikertaa, jossa ei olisi meikkivertailua halpis vastaan luksus. Viimeisimmän luin tänään helmikuun Oliviasta.)

Kolme tämän kerran hyvää halpaa ovat seuraavat:


1. Great lash -ripsiväri. Sisareni suosittelema kymmenen euron tuote. Tämän tunnistaa pelkästä huomioväristä, ei tarvitse muistaa edes merkkiä. (Enkä ostaessani muistanutkaan, eikä kiinnostanut, mutta tiedonjanoisille: May be it's Maybelline.) Ei allergisoi ainakaan meikäläisen silmiä, pysyy, ei kokkaroidu kuten Lumenen huomattavan paljon kalliimpi samankaltainen markettituote. Tykkään! (Ja ulkonäkökin on piristävä!)



2. Baby oil, merkki olkoon nyt vaikka tämä Natusan hajuttomuutensa ansiosta. Olen käyttänyt välillä muitakin merkkejä, tuoksuilla ja ilman, ja kädet tykkäävät. Joka ilta öljykerros juuri ennen nukkumaanmenoa. Tepsii, tosin sen jälkeen kaikki, mihin kosket on rasvaista. Nimimerkki kämmenenjälkiä kuin taideteoksia lakanassa.  – En muista, mitä maksaa, mutta ei varmaan viittä euroa enempää. Löytyy ihan supermarketeista.


 3. Karkkipäivän suosittelema seitsemän euron puhdistusvaahto Kicksistä. On mulla vielä kokeilussa, mutta nautin kyllä jo parin päivän käyttökokemuksella sen öljymäisestä olemuksesta. Silmämeikin poistoon ei minulla ihan ideaali, joten luulenpa, että tämä siirtyy käytössäni niihin vähemmän meikattuihin päiviin. Jos rakastat vaahtoja, kokeile! Hyvää ja edullista vaahtoa on nimittäin mielestäni vaikea löytää. (En on vastaus kysymykseen, että käytänkö erillistä silmämeikinpuhdistusainetta. Pitäisi varmaan löytää sellainen – halpis.)



Loput halpikseni majailevat aitiopaikalla vessan kaapin ylähyllyllä. Kun säästää puhdistus- ja hiustenhoitotuotteissa, voi nyt aikuisemmaksi tultuaan satsata paremmin pysyviin luomiväreihin, laadukkaisiin pohjustustuotteisiin sekä kunnollisiin kynsilakkoihin. Tällaista on minun kosmetiikkapolitiikkani. Olette varmaan tunnistaneet halpislinjani: Lumenesta Lemon Juice & Glycerinen kautta tänne Erisan-osastolle. 

Ensi kerralla on luksuksen vuoro, lupaan.

Kevätjuhla lähestyy, vaikka kevät näyttää jääneen nukkumaan

Suunnittelen jo kevätjuhla-asua. Ihan niinkuin ei olisi muuta tekemistä. Remonttihan on ollut melkein loppusuorilla jo viikkoja: olen ravannut asunnossa, ostoksilla, mallailemassa, kaiken muun kiireellisyyden keskellä. Ja kevätjuhlaan on sellaiset kuusi viikkoa. Kiirehän tässä ihan selkeästi tulee.

Tietenkin sellaiseen viikkoon, jolloin muutenkin käy jo ihan ylikierroksilla, sattuu sellainen ylimääräisyys, että oikeastaan ainoa järkevä Veikon luona majaileva laukku hajoaa, ja tulee ihan pakottava tarve korjauttaa laukku heti! (No, lopulta käy niin, että harminkappale reklamoidaan liikkeeseen takaisin, sillä laatulaukussa pitää olla sen verran laatua, että hihnan metalli kestää kantamista edes muutaman vuoden...)

Ja tietenkin käy myös niin, että pää pimahtaa siinä suhteessa, että kaiken ylimenevän ajan haluaakin käyttää lehtien lukemisen, nukkumisen tai muun rauhoittumisen sijaan siihen, että suuntaa Hulluille päiville etsimään tytölle kenkiä (ja itselle uutta laukkua, mutta siitä lisää myöhemmin.) Tai lakkaa kaiket illat kynsiä, katselee kaikki mahdolliset tosi-tv-ohjelmat yömyöhään ja ihmettelee, miksi silmiä särkee iltapäivällä omituisesti, vaikka on herännyt ihan normaalisti kuudelta.

En minä ihan normaali taida olla, mutta on se vaan hyvä. Eikös? (Tosin valvominen taitaa olla nukkumista normitetumpaa, ja olihan siellä Hullareilla muutama muukin!) Sen verran fiksu päätin kuitenkin olla, että kevätjuhlissa pärjään niillä asusteilla, jotka minulla on viimevuotisen syntymäpäivälahjaksi saamani polka dot -mekon kanssa yhdistää. 


Kun lopulta aloin luoda vaihtoehtoisia asustemalleja, punaiset ballerinat vaihtuivat pinkkeihin korkokenkiin, musta-punaiset korvakorut kultaisiin korvarenkaisiin, peruspunainen huulipuna liilaan ja kynsilakka samoin. Kaikki olemassaolevia tuotteita! Ja lähes kaikki, joita alunperin ajattelin tarvitsevani, olemassaolemattomia. 

Ehkä ensi vuonna voi sitten päivittää samaa mekkoa, mutta nyt yritetään selvitä näin. Sopisko yhteen? 


Passar de för varandra? Vad säger ni? Jag hoppas så för att kunna undvika några ekstra shopping kvällar. Jag är ju helt otrolig vad gäller shopping. Det tar en och en halv timme medan jag har bränt flera hundra spänn – även om jag försökt spara, shoppa endast det som behövs. 

Ja, men jag har nog lyckas att inte shoppa nya kläder. Eller kanske är det så att jag blivit så entusiastisk över sminkprodukter, att kläderpynt känns lite gammaldags. Mina kläderdagar är kanske förbi, för gott.

Eller är det en fråga om beslutsamheten: om jag eksplisit bestämmer något, följer jag noggrant mina egna, ofta strikta regler. Kanske. Vänta inför kommande jul! Vilka typ av kläder skaffar jag då, när det blir "möjligt" igen? 

De visa säger att när man skaffat bostadslån, slutar man shoppa. Man glömmer sina vilda dagar med alltid växlande häftiga (second hand) modekläder, (billiga nations)kvällar ute, kanske hoppar över även några (självarrangerade) utlandsresor. Man blir en vanlig (nästan medelålders) inomhusperson, som drömmer om nya gardiner och ommöblering, och då yttrycker man sin mogenhet, sitt nya vuxenliv genom att beställa Avotakka eller Koti ja Keittiö. Man vet om finska design mer än man visste om utbildningsvägar för tio år tidigare eller även mer än om något så väsentligt som sin egna yrkesinriknings svåra frågor. Svåra eller de lite lättare, tuffa frågor. 

Man bryr sig mindre, för att man ser det väsentliga, och flera år efter universitets sista år, blir det så att man inte är så inne i det innehållet, förstås. Det har blivit mer liv, mindre bokstavliga tankar omkring en. Och detta betyder ofta att det känns att man saknas något djupligt, att man blivit andligt lat och snål. Denna tomhet fyller man med, vad annat än, småshopping. Om inte kläder, blir det hemprylar. Är det inte helt naturligt bara? Så länge som det är möjligt, så länge pengarna räcker. Bostadslånet tar sitt, men så skulle hyran ta lika bra. (Och man får in så mycker mer i alla fall än tidigare!)

Shopping kanske aldrig dör helt och hållet. (Tyvärr och till ens lycka.) Men för idag räckte det att hitta en väska och ett par skor för tjejen. Inga röda skor för mig i år!




maanantai 16. huhtikuuta 2012

Uudenlainen aamiainen ja tositarinoita meikkaamisesta

Marjoja tulee syötyä ihan liian vähän. Viime viikkoina olen kuitenkin säännöllisesti tsempannut kaupan valmismarjapusseja pakkasesta jääkaappiin. Puolen vuorokauden sulattelun jälkeen puolesta pussillisesta kokoaa rahkan ja vaikkapa appelsiinin kanssa maittavan ja terveellisen aamupalan. Maistuis ehkä sullekin?



Järkevämpää juteltavaa saapuu blogiini loppuviikolla, sillä olen Karkkipäivän inspiroimana hullaantunut meikeistä ja tehnyt muutamia meikkikokeiluja. Kynnetkin on pitkästä aikaa lakattu, ja uusia lakkoja on tilauslistalla. Eipä ihme, että aikuisiällä meikeistä ensimmäistä kertaa kunnolla hullaantuneen opettajan oppilaiden kommentit ovat hauskaa kuultavaa:

Nelosten tunnilla:
Kaksi tyttöoppilasta: Hihihihi, sä oot alkanut meikata!
Ope: Häh, ainahan mä meikkaan.
Tyttöoppilaat: Sä oot ihan varmaan ihastunut! 
(Spekulointia siitä, kehen koulun miespuoliseen opettajaan. Spekulointi päättyy, kun kerron, että suurin osa on naimisissa ja/tai minua vuosia tai jopa kymmeniä vuosia vanhempia. Keskustelu jatkuu spekulointina eri opettajien i'istä. Lopulta oppilaat päätyvät siihen, että eräs suunnilleen ikäiseni opettaja on ihan varmaan 21-vuotias. Jään tyytyväisenä myhäilemään. Varmaan he luulevat minuakin nuoremmaksi, sillä perinteisesti lasten mielestä neljänkymmenen ikävuoden jälkeen koittaa kuolema.)

Vitosten kanssa syömässä:
Poikaoppilas, ohimennen: Ekaa kertaa meikannu?
Tyttöoppilas: Onks sul tekokynnet?
Toinen poikaoppilas: ?? (Ei tiedä mistä puhutaan.)

Lapset kyllä huomaavat aina kaikki muutokset ja uskaltavat ottaa ne esille. Mukana on tietenkin pientä nauramista ja hölmistystä, mutta usein myös aitoa mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin monet keskustelut alkavat, ne kuitenkin myös laantuvat. Toivottavasti samoin ei käy omalle innostukselleni, joka tällä kertaa sattui osumaan meikkeihin. Olisi sääli olla pääsemättä syvemmälle kaunistumisen saloihin, vaikka en oikein usko löytäväni meikeistä kuin kuvataiteellisen puoleni toteuttamista käytännönläheisessä muodossa. Mutta tarvitseeko muuta niistä löytääkään? 

Ja arvatkaapa vain, millä tavoin houkuttelen neljäsluokan tyttöjä lukemaan tietotekstejä. No tietenkin oikeantyyppisten tekstien avulla! Meikkitekstistä löytää varmaan ihmeen helposti myös adjektiiveja ja verbejä, luulen minä. Pojille sitten jotain ihan muuta. (Mutta mitä? En ole inspiroitunut autoista, rakentelusta, lennokeista, tekniikasta...)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Ikuisen haluamisen taakka

Ainainen dilemma: tahtoo ostaa jotain uutta, tahtoo olla omistamatta mitään liikaa. Tahtoo olla kaiken lisäksi ekologinen.

Asunto, jonka laittaminen pyörii kaiken aikaa mielessäni, vaatii kuitenkin nyt veronsa. Sinne on pakko upottaa kaikki ylimääräiset pennosensa: turvalukko, säilytysjärjestelmät (vähän Elfaa ja vaaterekki!), sälekaihtimet, pesukone. Ne vain on pakko saada. 


Paljon mieluummin tietysti haaveilen asunnon sisustukseen liittyvistä hankinnoista: eteismatto, pöytävalaisin, astiastot, lakanat. Erityisen himokkaasti surffailen netissä lakanoiden perässä, sillä Finlaysonin vuodevaatealet saivat minut liikkeelle. Jospa sortuisin kuitenkin jo nyt. Saanko? 


Lakanoissa ongelmani on nähdä, mikä sopisi verhoihin ja muuhun uuteen sisustukseen. En oikeastaan voikaan ostaa mitään vielä, sillä ensin on nähtävä asunto sellaisena kuin se tulee olemaan olemassaolevine huonekaluineni ja väreineni.


Pöydän ja tuolitkin olen muuten bongannut, mutta niihin minulla on varaa muutaman vuoden päästä, ehkä. 

Kunpa vain voisin olla haluamatta liikoja.

 Kaikki kuvat on poimittu Finlaysonin näpsäkästä verkkokaupasta.


Ps. Kertokaa te, mitkä lakanasetit sopisivat näihin verhoihin!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Toisen päivän puuhat

Lyyli heräsi toiseen pääsiäisaamuun yli 39 asteen kuumeessa. Kuumetta-alentavaa, ja tunnin päästä jo tehdään palapelejä, piirrellään, katsotaan telkkaria ja jutellaan. "Kolmas pääsiäispäivä" taitaa silti olla jo varma; tosin sen ohjelmaan kuuluu sitten lääkärileikkejä.

Lyylin äiti ajattelee, että voihan, sisäpäivä, mutta salaa samalla huokaisee: pelkkää ihanaa oleskelua kotona. Sitähän hän rakastaa!

Silti päivään on pakko keksittävä ohjelmaa, kuten Lyyli sen sanoisi. 

Äiti keksii: jääkaapista löytyy kolme päivää vanha avaamaton maito, ikkunalaudalta ylikypsiä päärynöitä ja kaapista ennen joulua vanhaksi meneviä puuroriisejä: päärynäriisipuuroa tottakai, omin maustein. Ristimme sen pääsiäispuuroksi.


Pääsiäispuuro
1 l maitoa
öljyä, jos maito on vähärasvaista tai rasvatonta
1,5 dl puuroriisiä
3 päärynää
hunajaa tai sokeria maun mukaan
ripaus suolaa

Kiehauta maito, lisää pestyt riisit ja suola. Keitä 15 minuuttia hämmennellen välillä. Lisää päärynät melko isoina lohkoina (ne möhjäytyvät kyllä sopiviksi), keitä vielä puolisen tuntia. Mausta hunajalla tai sokerilla, maista.

Itse lisäsin suolaa vielä aika tavalla lisää, koska puuro jäi mielestäni suolanripauksella mauttomaksi. Hunajaa käytin vain ruokalusikallisen.

Kuka se muuten on kertonut, että riisipuuro kuuluu nimenomaan jouluun?


Päivä jatkuu kaikilla mahdollisilla sisätouhuilla. Äiti sai onneksi muutamaksi tunniksi kahviseuraa, Lyylin nukkuessa vierailun ajan. Äiti tässä nimittäin eniten taitaa tylsistyä, vaikka kuulemma kuumeisellakin on niin tylsää aika ajoin. Sellaista se on kipeänä olo. Itse makaisin samoissa kuumeasteissa peiton alla koko päivän – tai sitten en... 

Lopulta pieni nukkuu monta tuntia kuumeen noustua uudelleen. Oivoi. Enkä voi mitään itselleni, että mitä tavallisimmankin flunssan kanssa muutun hermostuneeksi. Mitä jos se onkin jotain vakavampaa, mitä jos se aiheuttaa jotain liian pahaa? 

Mutta nyt hän heräsi. Iloisesti jutellen. Kyllä tämä tästä. 

Välipala

Lyyli vietti pääsiäisyön tädillään, jolloin äiti pääsi varhain pääsiäisaamuna vapaasti välipalalleen, jonne olisi muuten vienyt tytönkin. 

Mutta minne hän riensi? Seuraa kuvasarjaa. 



Pääsiäisen kunniaksi kassaluukulla annettiin kaupan päälle Kinder-muna. Sopivasti, sillä niiltä kahdelta R-kioskilta, joissa kävin, ne olivat loppuneet. Eikä pääsiäinen ole mitään ilman Kinderiä!

Suklaata toki on Kinderien kadosta huolimatta sujahtanut vatsalaukkuun. Syytäkin oli lähteä toisenlaiselle välipalalle. 1500 solahti, ja tuntui juuri niin virkistävältä kuin olin ajatellutkin.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Myymässä ja meditoimassa

Lankalauantai ja kirpparipäivä. Ennakko-oletuksistani huolimatta tavaraa meni kaupaksi mukavasti, eikä trokareitten aamuhyökkäystä ollutkaan. Olin jo ajatuksissani varautunut pahimpaan. 

Yksinään kirpparille suuntaamisessa on juuri se vaikeus, että kun tyhjentää autoa, saa pelätä, että pöydälle valmiiksi kannetut tavarat häviävät sitä mukaa – tai vähintään parhaat päältä. Kirpparikaameutta on sekin, jos kauppa ei käy, mutta tänään en tosiaankaan joutunut pettymään: neljänkympin edestä myin omia vaatteita ja roijujani ja kolmellakympillä Lyylin vanhoja tai ylimääräisiä. Pöytävuokran lisäksi jäi siis nelisen kymppiä käteen! 

Tosin en voi vieläkään lakata ihmettelemästä sitä, kuinka (aivan hirvittävän ruma) eteisnaulakko kököttää edelleen Veikon eteisen lattialla tai (ylimääräiseksi jääneet johdottomat perusmallia olevat) keittiövalaisimet herättivät tuskin ollenkaan kiinnostusta. Nehän minun piti myydä ensimmäiseksi!


Tavarasta eroon pääseminen on vapauttavaa, etenkin kun sitä voi pitää yhtenä harrastuksenaan. Viime vuonna kävin myymässä kolme kertaa, ja tänä vuonna edessä on vähintään kaksi keikkaa. Veikkaan nimittäin, että varastostani löytyy vielä paljon sellaista, jota en aivan välttämättä tarvitse ja halua pitää. Pieni asunto tulee asettamaan entistä tiukemmat kriteerit tavaralleni. 

Niin vähän todella tarvitsee, niin paljon omistaa. Kaikkein olennaisinta kun ei voi omistaa lainkaan, sen toiseksi olennaisimman ostaa ja syö, kolmanneksi olennaisimmat voi yleensä lainata, muutamaa kunnollista vaatekertaa ja kotitarpeita lukuunottamatta. Näihin viimeksimainittuihin sitten olenkin satsannut, jos en laadussa, niin tyylissä ja määrässä. Tavaraa on tullut nopeammin kuin on lähtenyt. On aika muutoksen.

Yksin kirpparointi antoi minulle myös mahdollisuuden vaipua hiljaa ja rauhassa mietiskelyyn, sillä asiakasvirrat tyrehtyivät aina sopivin väliajoin. Viereisellä pöydällä myi kantamyyjä kellojaan, jotka raksuttivat kuin mennyttä aikaa. Ihanan mummulamainen tunnelma ja seestynyt mieli järjestymään päin olevan elämäni kanssa vaivuttivat minut kohtalaisen onnentunteen valtaan. Hetken tuntui, etten ole mitään vailla, en elämäni rakkautta, enkä niitä suuria tuulia, jotka tuntuvat opiskeluelämän loppumisen myötä tyyntyneen. On vain tämä hetki, oma pääni, jonka kanssa jaksan taas elää ja ruumis, keho, joka vielä minua tottelee.

Parasta pääsiäistä aikoihin.



perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pitkän perjantain piffit

Koska tämä perjantai on muita pitempi, päätin jaksaa väsätä kasvispihvejä. Mainio ohje löytyy Pastanjauhannan laadukkaasta reseptivalikoimasta, pienin mukailuin ja lisäyksin kirjaan sen ylös itselleni ja teille. :)


Piffit
2 porkkanaa
1 pieni sipuli
1 pieni kesäkurpitsa
2 dl Emmental-raastetta (punaleimaa)
3 munaa
1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl yrttitarhan mausteseosta tai provencen yrttejä
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa
öljyä

Soosi (tsatsiki)
1/2 kurkkua
2 dl ruokajogurttia (turkkilaista)
1/4 tl suolaa
mustapippuria
muutama valkosipulin kynsi puserrettuna

Ensin kannattaa tehdä soosi tekeytymään jääkaappiin. Kurkku raastetaan (hienolla terällä), ja ylimääräinen neste valutetaan raasteesta pois. Raasteen voi tarvittaessa jättää valumaan talouspaperin päälle niin että ripottelee sen päälle hieman suolaa.


Meiltä oli turkkilainen jogurtti lähes loppunut ja jouduin turvautumaan maustamattomaan perusjogurttiin, minkä takia lopulta valutin suodatinpaperin läpi liian löysäksi jäänyttä soosia. Toimii näinkin.


Sitten piffien kimppuun! Porkkanat kuoritaan ja raastetaan, sipuli silputaan pieneksi, kesäkurpitsa raastetaan. Kannattaa käyttää karkeaa terää, jotta pihveistä ei tule liian lötköjä. Myös Emmental raastetaan karkeasti, raasteet yhdistetään. Munat ja vehnäjauhot vatkataan keskenään, lisätään mausteet seokseen. Muna-mauste-vehnäjauhot lisätään raasteisiin. Sekoitetaan. Paistetaan öljyllä mukavanruskeita pihvejä, muutama minuutti molemmilta puolilta. Käytin teflon-pannua, sellaista ihan tavallista, mutta varmastikin ohukaispannu olisi tähän paras!


Kannattaa muotoilla piffit tarpeeksi ohuiksi, etteivät hajoa niin helpolla. Pannu saa olla melko lämmin, niin että pinta ruskistuu, muttei kuitenkaan kärtsää. Meidän hella vaati alussa nelosen, jopa viitosen, mutta pannun lämmittyä kunnolla 2-3 riittivät.


Pihvit ovat tekemistäni kasvisruoista suosikkini. Tosin Emmentalin maku on niissä aika läpitunkeva. Ehkä voisin kokeilla ensi kerralla jotain muuta juustoa?



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Rakas liikuntapäiväkirja: Kevättä!

Pienoinen kevätinnostus on kohdallani totta! Olen tanssinut uudella riemulla viime viikot useamman kerran viikossa, ja eilen kävin kauden ensimmäisellä hölkällä. Sekin maistui! Nyt vain täytyisi hankkia paremmat juoksukengät, sillä en usko koko kautta selvittäväni pelkissä FeelMaxeissani, niin hyvät kuin ne ovatkin. Jalkapohjani ovat nimittäin jo tanssituntien jäljiltä todella rasittuneet. Hiukan tarttisi olla joustoa vaimentamassa tärähdyksiä...


Sopivasti sunnuntain Hesarin välissä pilkotti juoksumainos. Aamupalapöytää somistivat myös sinne jääneet lenkkipaita ja sykemittari. On se nyt niin liikuntaa se elämä! Lyyli halusi syödä oman pöytänsä ääressä; äiti taisi olla liian levittäytynyt...


Olen ehtinyt liikkua luontevasti nelisen tuntia viikossa, mikä on tavoitteeni. Ennen tuntui, että sellaisen liikuntamäärän eteen piti todella suunnitella iltansa, mutta nyt kun olen jättänyt netissä roikkumista vähemmälle, liikkumaan ehtii vähemmällä suunnittelulla. Helpotuksen asiaan suo tietysti Lyylin hoitorinki sekä tanssisalin sijaitseminen kolmen minuutin matkan päässä. Ensi syksynä tilanne on toinen: tanssit täytyy sijoittaa "omille" viikoilleni ja Lyylin kanssa vietettävinä viikkoina harrastaa kotijumppaa, hyötyliikuntaa sekä saada toisinaan joku tuttu vahtimaan juoksulenkin ajaksi. Ehkä alan sitten juosta työmatkoja osittain!

Mutta mitäpä sitä nyt vielä suunnittelemaan: nyt tanssin kahdesti viikossa mm. iki-ihanaa reggaetonia aidon latino-open johdolla ja odotan kevään etenemistä. Muutto on suunniteltu toteutettavan neljän viikon päästä, ja silloin saan kaivaa varastoistani iPodin ja tahdittaa siitä edespäin lenkkejäni musiikilla tai äänikirjoilla. Jee!


Viime viikkojen kuntoilut ovat näyttäneet seuraavilta:

Vko 11: MA aerobic 40 min, zumba 40 min. TI reggaeton 1 h. PE astangajooga 15 min., venyttely 30 min. SU jumppa 15 min.

Vko 12: MA aerobic 40 min, zumba 35 min. TI reggaeton 1 h. KE kävely 1 h. TO soca ja reggaeton 1 h. LA kävely 30 min.

Vko 13: MA reggaeton 1 h. TI reggaeton 1 h. KE kotona reggaetonia 40 min, jumppaa 10 min. LA kävely 10 min, lenkkeily 40 min.


Viikon terveystuote: tyrnimehu. Alla sunnuntain asuntoilmoitukset... Mikäs niitä seuraillessa, kun ei ole enää pakko juosta asuntonäytöissä!