maanantai 16. huhtikuuta 2012

Uudenlainen aamiainen ja tositarinoita meikkaamisesta

Marjoja tulee syötyä ihan liian vähän. Viime viikkoina olen kuitenkin säännöllisesti tsempannut kaupan valmismarjapusseja pakkasesta jääkaappiin. Puolen vuorokauden sulattelun jälkeen puolesta pussillisesta kokoaa rahkan ja vaikkapa appelsiinin kanssa maittavan ja terveellisen aamupalan. Maistuis ehkä sullekin?



Järkevämpää juteltavaa saapuu blogiini loppuviikolla, sillä olen Karkkipäivän inspiroimana hullaantunut meikeistä ja tehnyt muutamia meikkikokeiluja. Kynnetkin on pitkästä aikaa lakattu, ja uusia lakkoja on tilauslistalla. Eipä ihme, että aikuisiällä meikeistä ensimmäistä kertaa kunnolla hullaantuneen opettajan oppilaiden kommentit ovat hauskaa kuultavaa:

Nelosten tunnilla:
Kaksi tyttöoppilasta: Hihihihi, sä oot alkanut meikata!
Ope: Häh, ainahan mä meikkaan.
Tyttöoppilaat: Sä oot ihan varmaan ihastunut! 
(Spekulointia siitä, kehen koulun miespuoliseen opettajaan. Spekulointi päättyy, kun kerron, että suurin osa on naimisissa ja/tai minua vuosia tai jopa kymmeniä vuosia vanhempia. Keskustelu jatkuu spekulointina eri opettajien i'istä. Lopulta oppilaat päätyvät siihen, että eräs suunnilleen ikäiseni opettaja on ihan varmaan 21-vuotias. Jään tyytyväisenä myhäilemään. Varmaan he luulevat minuakin nuoremmaksi, sillä perinteisesti lasten mielestä neljänkymmenen ikävuoden jälkeen koittaa kuolema.)

Vitosten kanssa syömässä:
Poikaoppilas, ohimennen: Ekaa kertaa meikannu?
Tyttöoppilas: Onks sul tekokynnet?
Toinen poikaoppilas: ?? (Ei tiedä mistä puhutaan.)

Lapset kyllä huomaavat aina kaikki muutokset ja uskaltavat ottaa ne esille. Mukana on tietenkin pientä nauramista ja hölmistystä, mutta usein myös aitoa mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin monet keskustelut alkavat, ne kuitenkin myös laantuvat. Toivottavasti samoin ei käy omalle innostukselleni, joka tällä kertaa sattui osumaan meikkeihin. Olisi sääli olla pääsemättä syvemmälle kaunistumisen saloihin, vaikka en oikein usko löytäväni meikeistä kuin kuvataiteellisen puoleni toteuttamista käytännönläheisessä muodossa. Mutta tarvitseeko muuta niistä löytääkään? 

Ja arvatkaapa vain, millä tavoin houkuttelen neljäsluokan tyttöjä lukemaan tietotekstejä. No tietenkin oikeantyyppisten tekstien avulla! Meikkitekstistä löytää varmaan ihmeen helposti myös adjektiiveja ja verbejä, luulen minä. Pojille sitten jotain ihan muuta. (Mutta mitä? En ole inspiroitunut autoista, rakentelusta, lennokeista, tekniikasta...)

1 kommentti:

  1. Pohdin kovasti, että voinko julkaista oppilaiden juttuja täällä blogissa. En ruvennut selvittämään asiaa mistään (ehkä pitäisi), sillä luotin siihen, että tekstit ovat anonyymeja, oppilaiden kommentit ylimalkaisesti taltioituja ja kertovat enemmän lasten maailmasta kuin yksittäisistä oppilaistani. Esikuvanani toimi Aino Kontulan Rexi on homo ja opettajat hullui, jossa aika yksityiskohtaisesti paljastetaan nykykoulusta tosiasioita, kirjailijan omasta kokemuksesta käsin. Jollen ole aivan väärässä, niin tällainen avoimuus ei mielestäni voi olla pahasta. Omien oppilaitteni kommentit olivat korkeintaan suloisen rehellisiä ja mielenkiintoisia, ja siksipä halusin jakaa ne kanssanne. Kontulan teos kertoo sitten siitä toisesta puolesta...

    VastaaPoista