tiistai 22. toukokuuta 2012

Tänään täällä tuokion turisemassa

Niinpä se kolme viikkoa vierähti blogistaniatta. Oikein odotan paluuretkeäni Karkkipäivään, Buttermilk Bisquitsiin ja Pupulandiaan ja ennen kaikkea toiselle remonttimaata kuvaavalle eli Kaikki mitä rakastin -blogin tontille. Mutta ensin pari sanaa hermostuksen päätyttyä (?).


Onpas olleet viikot. Kaiket illat puolilleöin valvoen: poraten, siivoten, järjestäen. Mitä se muutto nyt tuokaan tullessaan. Ei muuten mitään liiallista, mutta pitääkö ihmisen olla perfektionisti? Kyllä siitä sellaiset vinon hyllyn kohtaukset saa, että ei nuku, pohtii vain, miten korjaisi asian ja lopulta korjaa niin, että asiat ovat entistä huonommin: vinoksi jää ja kaiken lisäksi huonoon kohtaan. Mutta enempää ei auta tällä erää korjata, koska silloin menee koko seinän maalaamiseksi. Nyt selvisin pelkällä pikkupaklauksella. Alla kuva vaiheesta kaksi: hylly vinossa, mutta hyvässä paikassa. Nyt se on siis pari senttiä korkeammalla (mikä varmaan tuntuu ihan sopivalta ei-niin-perfektionistista ja minustakin varmaan pian, kun silmä vaan tottuu, siis myös siihen pikkuvinouteen...). 


Sitten positiivisiin. Koti on juuri sitä mitä haluan: valoisa, siisti, kauniskin, käytännöllinen, viihtyisä ja toimiva, lisäksi sijainti on sopiva ja näkymät ikkunasta mukavat: vehreyttä, valoja ja kotikoivussa linnunpesä. Ja kaikki tänne mahtuu, mitä tarvitsen. Eniten olen riemuissani värien harmoniasta: keittiö on kuin toffeekarkki beigen, ruskeiden ja harmaiden sävyineen; eteisen syvä punaisenruskea ovi ja 50-luvun harmaa, osin kuparinen lamppu muodostavat kehyksen vaaleille eteiskalusteille. Odotan tosin vielä vihersävyistä räsymattoa sinne saapuvaksi. 


Kylpyhuone on toinen karkki: välillä värikkäitä pyyhkeitä harmaansävyisten kaakeleiden kontrastiksi, välillä aion sortua sinisyyteen mahtavien Missonin pyyhkeiden muodossa. Huoneessa taas on pieniä huomiovärikohtia ja harmaata, kuten ennenkin. Täällä minua hymyilyttävät eniten iso ikkuna, kaunis lattia, rekki täynnä tarpeellisuutta ja sopivuutta, laukkutaulu ja valkoisten massiivisten huonekalujeni komppi. Kirjahylly tosin ei kuulu joukkoon, mutta se asustaakin eri seinää. Uusin hankintani, Huuto.netistä löydetyt 60-luvun pikkupöytä ja matalat pinnatuolit odottavat loman alkamista ja maalikäsittelyä. Eilen jo intouduin puuliimailemaan. 


Hyvin pitkällä siis ollaan. Mahdollisuuksien mukaan sorrun vielä muutamiin muunteluihin, mutta jos tyydyn elämään talouspaperitta sekä saan jonkun kiinnittämään palohälyttimen kirjahyllyn nurkalta kattoon, voin todeta, että valmista tuli. (No, jossain vaiheessa tarvitsen ne sälekaihtimet, jos haluan nukkua.) Ja sellainenhan minä olen, että sitten ei kymmeneen vuoteen muuteta mitään. Mitä nyt seiniä vähän maalaillaan. 

Että parasta ottaa ilo irti nyt ja kuvata kaikki. Sitten siirrytään Lyylin vierelläkin taas niihin tuttuihin juttuihin eli kuntoilemaan ja tarkastelemaan kirpputorien saldoja. ;) 

Hassua muuten, että tuntuu kuin olisin asunut täällä jo ikuisuuden, vaikka vasta kaksi viikkoa tuli täyteen. Olo on kohtalaisen hyvä, vaikka täytyy myöntää, että allergioitta en ole selvinnyt. Syyt lienevät kuitenkin keväässä, uusissa materiaaleissa, stressissä ja ilmassa olevissa jämissä. Niistä nyt ei varmaan kannata huolestua, vaan ennemminkin omasta jaksamisestaan. Hysteerisia raivokohtauksia, parkumista, huimaamista ja huonoa oloa on riittänyt.

Joten nyt aion kerrankin mennä ennen puolta yötä unille, ja uskonpa jatkavani blogihiljaisuuttakin vielä tovin, kunnes kevään puserrus on ohi. Muuten saatatte kärsiä tällaisesta oudosta juttelusta; kesällä taas on aikaa enemmän analysoitua. ;)


Ihania toukokuun hetkiä teille! Älkää te tehkö niin hätäisesti kuin minä teen, vaan nauttikaa. Minäkin taas pian!

3 kommenttia:

  1. Lyylille nimipäiväonnittelut ! :)Ja onnea omaan asuntoon !

    VastaaPoista
  2. Bongasinkohan lahjaksi antamani Mariskoolin toiseksi ylimmästä kuvasta?

    VastaaPoista
  3. Thanks! Ja juu, se Mariskooli se on!

    VastaaPoista