tiistai 5. kesäkuuta 2012

Raukeus

Harmillista, etten voi ikuistaa valoista kesäkuun ei-mitään-päivää keskellä lounaan jälkeistä raukeutta, sillä kamerani kaikki akut ovat tyhjiä – akunlataaja kyllä on olemassa, mutta koska se on ostettu Jenkeistä, tähän hätään puuttuu teknisestä valikoimastani siis adapteri. Näin yksinkertaista se on.

En voinut täten eilenkään tallentaa kuviksi elämäni ensimmäistä voileipäkakkua. Siitä tuli kaunis ja maukas. Kiitos Pullahiiri! Palaan palstasi pariin toistekin, kunhan saan ostettua sähkövatkaimen, sillä eilen käytössä ollut on lainaa vain.

Niinhän siinä voi käydä, kun keskittyy sisustamiseen, että jotain muuta oleellista hankittavaa jää myöhempiin aikoihin. Nyt olen nimittäin päättänyt pärjätä shoppailematta, vaikka tarpeitakin olisi. Kyllä sitä kermaa käsinkin vatkaa, eikö? (Valokuvia tosin ei taida ilman akkua syntyä.)


Paradise


En ole tekniikan ihmelapsi missään mielessä. Kaiken lisäksi vihaan teknisten vempainten rumuutta. Niinpä kamerakin, tuo oivallinen väline, on piilossa isossa kukkaruukussa (talletan tämän piilotusihmeen kuviksi joskus; tosin miten ottaa ainoasta kamerastaan kuvia?). Televisiota en omista, tietokoneenkin sujautan sängyn alle, kun en sitä tarvitse. 

Vedenkeittimestä luovuin, samoin leivänpaahtimesta. Vähän ikävä niitä kyllä on. Mutta mikrotta en selviä enkä pesukoneetta, enää. Puhumattakaan tietokoneesta. Tietotekniikkaa ilman kyllä lukisin enemmän – tai tekisin ristikoita. Puuha, joka minun kai alun alkaen piti tänään kameralla tallentaa. Niin kivaa se vaihteeksi on, niin kesäistä.

Valoa, iloa ja onnea kesääsi, kuka ikinä oletkaan. Minä odotan tältä kesältä nyt paljon, ehkä liikaakin, vaikka sen alku on ollut hieman raskasmielinen, yksinäinen. Totuttelemista yksinoloon, sitäkin kesäni tulee olemaan. 

Mutta pian ristikon jälkeen lähden puistotansseihin hengailemaan! Yhtään ei huvittaisi, mutta ei kai kannata väsymyksestä huolimatta jäädä kotiin onneansa odottamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti