keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Tanskalaista, ja tak

Olen ihastunut tanskalaiseen designiin: maasta löytyy nimittäin suhteellisen edullista ja varsin käytännöllistä suunnittelua etenkin tällaiselle sirouden ja simppeliyden rakastajalle. 




Ensimmäisenä tanskalaisena monelle tulevat mieleen Hayn huonekalut, 50-lukulaiset pöydät ja pinnatuolit, mikseivät myös hauskat henkarit ja matot. Blogimaailmassa kun matkataan, niin pitää tietysti mainostaa muistavansa, että ainakin Pupulandian Jenni on hankkinut Hayn Pinocchio-maton ja Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva Hayn Hee-tuolit. Itse olisin varmaan kallistunut ostamaan alla kuvatun DLM-pikkupöydän, joita taas näkee sisustuslehdissä harva se kuukausi, jos tilaa olisi jäänyt edes sen verran. Nyt tyydyn vain toteamaan, että selvisin Haytta, vaikka aikani tuotemerkin pöytäryhmiäkin selailin.



Mutta hankin sitten lohdutukseksi toista tanskalaista: Suomessa kenties vähemmän tunnettu Nomess Copenhagen valmistaa pienhuonekaluja, kuten naulakkoja, seinähyllyjä, henkareita ja säilytysjärjestelmiä, nimensä mukaisesti estämään epäjärjestystä. Vinoon ensin mennyt (nyt se on suoristettu!) keittiön hyllynaulakkoni on Nomessin, samoin hankin meikeille Palaset-muovisarjan tyyppisen säilytysboksin, enkä ole katunut päivääkään kummankaan ostamista, vaikka hinnat olivat melko suolaisia. Pienessä asunnossa ei vain voi olla järjestäytymättä, ja alati hukassa olevat kynät, kännykkä tai vaikkapa nenäliinat on juuri sopivinta sijoittaa pienelle keskeisellä paikalla olevalle hyllylle.  

Kolmantena tanskalaisena esittelen Normann Copenhagenin, jonka valaisimet taitavat olla Suomessa kohtalaisen suosittuja. Minullakin on se yksi yleisimmistä, kuvassa alla roikkuva Norm 03, jonka Angu-siskoni kokosi meille Lintulahteen. Sittemmin lamppu koki kovia kahdessa muutossa purkautumalla osin osiin, ja tämän neljännen lampun muuton hoidin kantamalla sen omin kätösin perille.



Kovin ovat siis tanskalaiset muiden pohjoismaalaisten tavoin tehokkaita keksimään kivoja sisustustuotteita ja samaa voi sanoa niiden kaupittelijoista: esimerkiksi ruotsalaisesta Room21:stä löytyy tuote jos toinenkin postikuluitta kannettavaksi koti-Siwaasi. Suosittelen palvelua, sillä se oli todella nopeaa hyvän valikoiman lisäksi. Miinuksena melkoinen ruotsivoittoisuus esimerkiksi lähetyslistoissa, vaikka eipä se meikäläistä suinkaan haitannut, myhäilin vain muistojani ruotsalaisesta suvereniteetistä. Tokihan kaikkialla ruotsia osataan!

Nyt ihailen melkoisen valkeaa, raikasta kotiani. Täällä kelpaa elellä, etenkin kun näkymät ikkunoista ovat niin vehreät ja avarat. Parhautta on ajatella, että ehkä täällä vuosia asutaan, sellaisen sisustuksen keskellä, josta en vielä muutamia vuosia sitten osannut unelmoidakaan. Paljon on halpaa, kierrätettyä käytössä, mutta paljon myös aivan uutta ja todella käytännöllistä sekä kaunista.

Mutta ihan vielä en voi enkä pysty vaipumaan asuntotyytyväisyyden alhoon: ensi viikolla Helmessäni suoritetaan vielä allaskaapin putkivientien desinfiointi sekä kittaus, sillä ei liene kenellekään yllätys, että edelleen oireilen, emmekä tyhmyyksissämme homekoirayrittäjän kanssa tutkituttaneet koiralla kaapin sisusta. Haju kaapissa on hyökkäävä, mutta putket eivät näytä vuotaneen, joten luulen, että selviämme melko helpolla pintadesinfioinnilla, vaikka astmalääkkeitten voimalla tässä nyt elelläänkin.

Kunpa asuntojen remontoiminen olisi yhtä selkeälinjaista kuin design. Eipä voi näistä putkivienneistä nimittäin samana päivänä puhua kuin käytännöllisestä muotoilusta. Vanhan putken sisään tunge uusi, kosteuden sekaan, älä kittaa, jätä sinne ne betonin murskeet. Huoh. 

Tanskalaiset apuun?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti