keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Toverini Rekki

Teetin rekin runsaahkolle vaatevarastolleni jo hyvissä ajoin ennen muuttoa. Totesin nimittäin heti asunnon ensi kertaa nähtyäni, että kolme pientä kaappia ei tule riittämään tavaroilleni, vaatteista puhumattakaan. Ja oikeassahan olin. 


Aika hyvin olen saanut minimoitua ylimääräiset kamani; voisin todeta, että mitään käyttökelvottomia härpäkkeitä, rakkaita muistoesineitä tai kentieskivoja tavaroita minulta ei yksinkertaisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta löydy. Olen toki säästänyt nuoruuden päiväkirjat sekä kirjeenvaihdon, joitakin koriste-esineitä sekä rakkaimmat kirjani, levyni, dvd:ni ja valokuvat. Mutta kaikki muu on sellaista, mitä tarvitsen jatkuvasti, myös vaatekokoelmani on kauttaaltaan käytössä. Jos en käytä vaatetta noin kahteen vuoteen, se joutuu ja joutaa pois. Kaksi vuotta on mielestäni vuotta parempi raja, sillä jotkut vanhat, esim. 60-lukulaiset vaatteet ovat kuitenkin hyvin spesiaalikäyttöisiä.

Rekillä lepää tällä hetkellä noin puolet vaatteistani; t-paidat, alusvaatteet, housut, kesävaatteet, urheilutamineet, takit sekä neulepuserot mahtuivat hyllykaappiin. Toisessa makuuhuoneen kaapissa ovat talvivermeet, koska en ole vielä ottanut ullakkokomeroa täyteen käyttöönsä – siellä lojuvat nyt muuttolaatikot ja ylimääräiset huonekalut, joista on toki tarkoitus päästä piakkoin eroon.

Laskin, että henkareita löytyy taloudestamme noin 100. Onko se paljon vai vähän? Muistelen ihmisiä, jotka ovat typistäneet omaisuutensa sataan tavaraan. Minulla on pelkkiä vaatekappaleita niin paljon. Mutta enpä tiedä, onnistuuko kukaan todellisuudessa saavuttamaan sadan maagista rajaa, sillä kuulemma kirjat sai laskea yhdeksi esineeksi. Miksei siis vaatteita myös? Entä keittiötavarat? Jos nekin olisivat yksi, ja vain turhuudet laskettaisiin yksilöiksi? 


Olen tyytyväinen rekkiin, vaikka se onkin aika massiivinen ja vie siten paljon tilaa. Plussaa siinä on kuitenkin siirrettävyys ja nopea vaatteiden saavutettavuus. Miinusta pölyyntyminen ja pölyttäminen: vaatteiden pinnalta löytyy reilu pölykerros ja lattialta kunnon pölyhaituvia lähes jatkuvasti. Siivousvälini onkin tihentynyt niin, että imuroin tai moppaan kahdesti viikossa. Pienen kämpän tosin siivoaa todella nopeasti, joten ajassa käytän siivoamiseen varmasti vain yhtä paljon tai jopa vähemmän aikaa kuin ennen.

Rekkikin jää siis plussan puolelle, etenkin kun vaihtoehtoja ei oikein ollut. Lisää kaappeja en halunnut hankkia, sillä miten olisi käynyt 60-luvun muotokielelle silloin? Täällähän on alkuperäiset kaapit, kunnostettuina tosin. Rakastan niiden ovenripoja, vaikka keljuilevat jo vähän. Jos jotain tekisin toisin, teettäisin hattuhyllyllisen rekin. Sinnehän saisi vaikka mitä lisää, ja rekki voisi olla lyhyempi. Toisaalta tällainen ilmavuus on raikkautta. Kämppäni on muutenkin sen verran matala, että liian ylös ahtaaminen ei ehkä ole hyväksi.

Näin muutamia sanoja uskollisesta toveristani rekistä, joka kyllä täyttää toiveeni, mutta seuraavassa asunnossani toivottavasti en rekkiä löydä kuin korkeintaan vaatehuoneesta! Ei vaatekaappia turhaan ole keksitty.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti