tiistai 12. kesäkuuta 2012

Uusi teksti, vanhat kuvat

Niinhän se on, etten ole saanut kameran akkuja ladattua, enkä ilmeisesti omianikaan. Bloggerissa käyminenkin siis vähän ahdistaa, kun tietää, että jouhevaa tekstiä ei ole syntynyt kunnolla aikoihin. Blogialustan oranssi nappula nimeltään "uusi teksti" pelottaa: mitä jos en enää keksikään kirjoitettavaa? Iltaisin tietokoneella istuessani pää on useimmiten tyhjä, ja huomaan päivisinkin olevani todella väsynyt myös fyysisesti. 

Mutta puuhattu kyllä on, ehkä siinä on osaselitys väsymykseen. Kahdesti päivässä leikkipuistotouhut, kiertäen kantakaupungin eri puistoja. Lyyli on alkanut kiipeillä enemmän, ja koska yritän kannustaa sisäkissasieluista lastani liikkumaan, katsastamme erilaisia kiipeilytelineitä. Hyviä settejä Lappsetiltä kyllä löytyy, täytyy myöntää. Kunhan saan kameran toimimaan, aion totisesti tehdä kantakaupungin leikkipuistovertailun. Helsingin lastenpuistot tuntuvat nimittäin toisiinsa verrattuina kovin erilaisilta, vaikka samaa liikuntapaikkasarjaa ovatkin etupäässä harrastaneet.


Tänään osallistuimme Helsinki-päivään yhdeksän tunnin edestä. Aamulla kaffit kaupungintalolla, aamupäivällä lastenmusaa ja nukketeatteria, iltapäivällä Pihlajanmäki-kierros ja loppuaika hengailua. Voin todeta, että ulkoilma teki tehtävänsä: nukahtaisin minuutissa, jos oikaisisin sohvalle. Onneksi en ole ehtinyt. ;) Lyyli kylpee nyt, huomenna heräämme jo anivarhain pakoon remontin jatko-osaa, ja pian onkin aika valmistautua viikonlopun Viron-matkalle, häihin. Tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta pukeutua parhaimpiinsa, mutta odotan kyllä täysin avoimin sieluin, mitä näissä häissä tapahtuu, millaisin tuntein juhlin rakkautta. Viimeisten vuosien ajan se on ollut kovin vaikeaa, mutta en usko, että enää tuntoni olisivat pettyneen haikeat. Nyt on aika ilon, tiedän sen.


Ja nyt on aika lopettaa, ilta jo on. Hyvää yötä, kuullaan toivottavasti pian, tosin en lupaa mitään, koska olen liikekannalla vielä alkuviikonkin, ja sitäpaitsi paksu ja hyvä romaani on pahasti kesken, vaikka maanantaina jo on siitä keskusteluilta. 


Ohessa syömiskuvia uudesta kodistamme. Lyyli syö, äiti kuvaa. Valkotasapainot ja valoitukset ihan miten sattuu. 

2 kommenttia:

  1. Onpa ihanan vehreä tuo ikkunastanne näkyvä maisema!

    VastaaPoista
  2. Täällä tosiaan on rehevää - puu tosin ei ole onneksi aivan niin lähellä kuin kuvasta saattaa ajatella. Tykkään 60-luvun suunnittelussa siitä, että on isot ikkunat ja pihat!

    VastaaPoista