keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tukholma, tuntematon?

Minulla ei ole ollut mitään käsitystä Tukholman kaupunginosista, laajuudesta, rytmistä, muodoista, vaikka olen käynyt pääkaupungissa useita kertoja. Tiedättehän tunteen, kun ei hahmota kunnolla ympäristöä, vaikka tuntee osan sen yksityiskohdista. Kaupungin todellinen tunteminen ainakin omalla kohdallani vaatii sen, että käy siellä kymmeniä kertoja, kävelee sitä ympäri kartan kanssa ja paneutuu alueiden olemukseen. Useimmiten tämä onnistuu vain asuen, ja voinkin sanoa, että oikeasti tunnen vain muutaman kaupungin: Helsingin, Porin ja Uumajan – kaupungit, joissa olen asunut tarpeeksi kauan.  (Espoota en laske, vaikka sitäkin tunnen, sillä mielestäni se ei ole kaupunki vaan lähiöiden sulattamo.)

Kävin Tukholmassa kesäkuun lopulla kierrellen vain Södermalmia, Tukholman keskustan eteläistä kaupunginosaa. Södermalm on varmasti monille suomalaisille ruotsinkävijöille tuttu vähintään siitä, että Vikingin laivat saapuvat sinne. Muuten alue on muodikas entinen työläiskaupunginosa, jossa on paljon freesejä kahviloita sekä ravintoloita, trendikästä designia, kirpputoreja ja gallerioita – ainakin kuulemma. Itse en keskittynyt puolipäiväisellä vierailullani tähän puoleen, vaan halusin katsella rakennuksia ja tarkastella luonnon ja rakennetun yhteiseloa. 


Aloitin kävelemällä eteläistä rantaa pitkin: uusia upeita rakennuksia ja merta. Todella tyylikästä ja yläluokkaista: ei uskoisi, että ollaan entisessä "slummissa"! Lounastaukoa pidin Erikdalslundenin alueella jonkun purjehduskerhon kahvilassa edelleen etelässä. Oli hauska katsella merelle Årstavikenin yli toiselle rannalle, jossa näkyi muutamia kesämökkejä ja ihmisiä lekottelemassa nurmella. Tämä siis Tukholman kaupunkialueella! 


Pääkohteeni kesäisellä retkelläni oli Koloniområden eli siirtolapuutarha-alue (oikeastaan monikossa, mutta mielestäni alue oli kohtalaisen yhtenäinen), joka oli todellakin viehättävän vehreä ja sijaitsi hauskasti eri tasoissa kuin hyllyillä. Kohtalaisen erilainen kuin täällä naapurissani sijaitseva Vallilan siirtolapuutarha, josta siitäkin kovasti pidän. Koloniområdenissa oli kuitenkin enemmän luonnetta, vähemmän laskelmallisuutta – varmastikin se on paljon vanhempi kuin Vallilan alueen ruutumainen puutarhakenttä.


Pidin myös Södermalmin rakennusten yksityiskohtaisesta tarkastelusta, ja loppuretken vietin Tukholman kaupunginmuseossa, jossa sopivasti sattui olemaan muutamia kaupunginosia ja niiden historiaa valottava näyttely, joka tosin mielestäni oli todella pirstaleinen, mutta ideana loistava. Ehkä voisivat kehittää siitä turisteille sopivan eri kaupunginosia valottavan perusnäyttelyn? Nyt punaista lankaa joutui hakemaan, kun seikkailtiin vain muutamissa osissa, nostalgioitiin niiden historiassa, mutta maantieteellisesti ei avattu sijaintia eikä kerrottu tyypillisistä piirteistä juuri lainkaan. No, ehkä tätä varten on turistioppaat...


Tuntui kivalta päästä hetkeksi aivan erilaisiin maisemiin, etenkin kun ilmat suosivat. Vaikka välillä mietin, että oltiin kuin Helsingissä: rakennukset olivat samantyyppisiä ja luonto sulautui kaikkeen kuten täälläkin. Ehkä Tukholma, etenkin Södermalm, muistuttaa hyvin paljon Helsinkiä. Siellä meren toisella puolen vain on kaikkea vähän enemmän ja pidemmältä aikaväliltä. 

Seuraavalla kerralla joku toinen kaupunginosa, sillä olen päättänyt tutustua Tukholmaan (ja rakastua ruotsalaiseen).

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Mummulassa

Lapsena vietettiin jokainen kaunis kesäpäivä mummulassa: uitiin joessa, saunotiin vanhassa ja pimeässä saunassa, grillattiin alkeellisella pallogrillillä pihassa, pyöräiltiin, juostiin, soudeltiin, kirmailtiin. Jossain vaiheessa tällaiset kesäpäivät jäivät historiaan. Enää ei huvittanut. Lyhyesti sanottuna asioiden tärkeysjärjestys muuttui, kun maailma avartui ja paljasti uusia mahdollisuuksiaan.


Viime vuosina uudetkin mahdollisuudet ovat arkipäiväistyneet: työt, harrastukset, opiskelu, vapaa-ajan sosiaaliset ja viihteelliset viettotavat ovat nyt arkea, ja pikkuhiljaa paluu mummulaan, rauhalliseen, alkeelliseen elämään muutamaksi hetkeksi kesän aikana kiinnostaa jälleen. Kuinka ihanaa saunoa, maata nurmikolla, katsella pilvien kulkua ja uppoutua vanhaan maisemaan.

Tänä kesänä vietin yhden pitkän viikonlopun mummulan ulkomökissä jatsien lomassa. Kuin tilauksesta ilmat suosivat, tuntui todellakin kesältä. Aika melkein pysähtyi (vaikka pitikin välillä vilkuilla kelloa, ettei olisi myöhästynyt yövuorosta jazzravintolassa...). Sellaista tunnetta ei välttämättä kovin usein tule enää nykyään vastaan, vaikka olenkin hyvä uppoutumaan keskusteluihin ja unohtamaan ajan kulun. 


Nyt tuntuu jo syksyltä. Tämä jokavuotinen paluu kaupunkiin tuntui sateen säestämänä kuin elokuun tulolta, ja oikeastaan aloin odottaa töiden alkamista. Mielelläni menisin jo elokuun ensi päivinä töihin ja pitäisin vaikka marraskuussa kaksi viikkoa syyslomaa. Mutta ilmeisesti suuremmat tahot haluavat toisin. 


Kesää on siis vielä jäljellä, ehkä pitää käyttää se kuten tarkoitus on: nukkuen, tehden retkiä, lukien ja nautiskellen. Tällä hetkellä pää on tyhjä kaikesta, univelkaa Pori Jazz -viikosta vielä riittää ja paljon ihania muistoja on käsiteltävänä. Ehkä tänään vain olen.

Ohessa kuvia siivoushetken lomasta mummulassa.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Voi suloisuuteni!

Voiko hämä-hämähäkkikäsiasennossa nukkua? Ilmeisesti voi, tai ainakin jossain määrin sormet harallaan ja ylhäällä:


Suloisuuteni viimeaikaiset lausunnot ovat taasen olleet hauskaa kuunneltavaa, olkaapas tekin hyvät!

Äiti jatkaa aamu-uniaan ja Lyyli saa katsoa Pikku Kakkosta Yle Areenasta.
Lyyli: Ihana loma! Äiti saa nukkua ja minä saan kattoa. Tämä on oikea loma.

Askartelun kesken tapahtuvaa ääneenjuttelua:
Joku hahmoista: Minä rupean pian itkemään.
Lyyli vastaa tälle hahmolle: Sittenhän sinä olet kuin aikuiset!

Lyyli tippuu tuolilta.
Eka kommentti: Ei sattunut.
Toka: Olisit voinut myös kirjoittaa ton sun Facebookiin.

Odotellaan äitin kaverin Helmin kyläilyä:
Lyyli: No, onko se iso vai pieni se Helmin vierailu?
Äiti: Nyt en kyllä oikein ymmärrä kysymystä. (Tyhmä äiti vai ajatuksissaan?)
Lyyli: Niin, että onko se Helmin kyläänkäyminen iso vai pieni?

Lyyli: Mutta äiti, minä en oikein tiedä, miten ne vauvat menevät äidin vatsaan.
Äiti: Jutellaan tästä myöhemmin.

Lyyli on ajatuksissaan ja juttelee välillä itsekseen.
Äiti: Mitäs Lyyli, mitä puuhaat?
Lyyli: Minä vaan ajattelen.
Äiti: Mitä sinä nyt niin kovasti ajattelet?
Lyyli: Minä vaan ajattelen. Se on hauskaa. Kokeile itsekin!

Kävelemme sukunimemme kadulla.
Äiti: Saattaa olla, että vaihdan sukunimeä joskus. Jos menen uudelleen naimisiin.
Lyyli: Mutta oletko sitten vielä minun äiti?

Voi pienen lapsen maailmaa. Kunpa pystyisin olemaan hänen oikea kunnollinen äitinsä, vaikka joudunkin olemaan erossa hänestä nykyään niin usein, mikä toisaalta mahdollistaa elämässä paljon – ei pitäisi siis valittaa. Välillä vaan ikävä on niin kova. 

Eilen alkoi kahden viikon ero tyttelistä, aika joka kuluu lähinnä Pori Jazz -festivaalin kimpussa. Se varmasti piristää, uskon näin. Loppuloman saankin onneksi viettää lapsukaiseni rinnalla. Suunnitelmia loppukesälle on vain vähän, mutta takuuvarmasti elokuisiin viikkoihin tulee kuulumaan enemmän uintireissuja ja pyörällä ajamisen harjoittelua. 

Rakas pieni iso lapseni, joka opettelee nyt niin kovasti maailman tekemisiä.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Perunapohjainen piirakkani

Olen päässyt pitkästä aikaa leipomaan, sillä asunnossani on entiseen verrattuna ainakin yksi etu: uuni. Lähinnä on syntynyt erilaisia piirakoita, suolaisia ja makeita, joista suosikikseni on kuoriutunut perunapohjainen, tavallista piirakkaa mielestäni kevyempi sipulitäytteinen kasvispiirakka. Tässäpä siis sen ohje.


Sipulipiiras
200 astetta, 30–35 min. alatasolla

Pohja:
3 keitettyä keskikokoista perunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
125 g voita

1. Raasta kylmät perunat hienolla terällä. Vaihtoehtoisesti olen myös survonut lämpimiä perunoita ja yhtä hyvin on onnistunut!
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
3. Sekoita perunaraaste varovaisesti joukkoon. Muotoile piirakkapohjaksi vuokaan, ja anna seistä kylmässä täytteen valmistumisen ajan.

Täyte:
7–8 sipulia
1 prk (250 g) kermaviiliä
2 munaa
1 valkuainen
1 dl juustoraastetta (Emmentalia)
0,5 dl vehnäjauhoja
1 t suolaa
mustapippuria, chiliä
1 tl basilikaa

4. Pehmennä sipulit öljyssä miedolla lämmöllä.
5. Sekoita muut aineet keskenään. Tee piirakaksi.


Ajattelin ensi kerralla kokeilla samaista piirakkaa jollain muulla kasvis/kalatäytteellä. Tämä sipulinen piirakkahan on oikeastaan aika makea, joten voisi olla kiva testata, josko tähän sopisi vähintään oheen esimerkiksi paprika. Sipulit olen pilkkonut aika pieniksi (käsin), joten piirakka tällaisenaan on myös aika työläs.

Olen piirakkafani, sillä tykkään piirakoista kovasti ihan lounasvaihtoehtoina salaatin kera, vaikka eivät ne tunnetusti taida mitään terveysruokaa olla. Tämänkään piirakan terveellisyydestä en mene takuuseen, mutta kun katsoo voin ja juuston määrää, niin kohtuullisuudessa mielestäni pysytään. Kyllähän noita aineksia löytyy myös ihan tavallisista ruoista! Tosin vehnäjauhoja tässä voisi korvata osin vaikkapa grahamilla, voita kenties öljyllä? Kermaviili voi olla kevytvaihtoehtoa rakennetta tuhoamatta. 

Testailkaahan tekin ja tulkaa kertomaan, miten tästä piirakasta olisi vielä monemmaksi tai paremmaksi!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Tyttö ja helmikaulakoru

Sunnuntaiaamupäivä kuluu lastenmusiikkia kuunnellessa ja helmikoruja tehdessä. Äiti pääsee tytön innostuksen vallitessa tietenkin karkaamaan vaikkapa blogin kimppuun. ;) (Tai viikkaamaan pyykkejä, sellaistakin hommaa toisinaan on, vaikka onhan se tällaisessa puolentoista ihmisen taloudessa huomattavasti harvinaisempaa kuin kolmen.)


Aivan mainio on Nukketeatteri Sampon Missä ilo asustaa -levy. Suositteluni. Niitä saa suoraan tilattua Sampolta tai ehkäpä helpommin BookPlussalta. Yllättävän paljon laadukasta lastenmusiikkia löytyy myös Spotifysta!

Päivitin blogin profiilikuvan. Vähän rakeiseltahan tuo näyttää, mutta yli kaksi vuotta vanha edellinen kuva on aikansa elänyt. Täytyy yrittää teettää vielä lisää tuollaisia poseerauskuvia, kun tilanteita tarjoutuu. Muutenhan kuvani ovat vähän nyt yksipuolistuneet, kun ei ole ketään muuta aikuista täällä kotona ottamassa esim. päivänasuotoksia. Tosin asut ovat samat vanhat kuin ennenkin, joten ehkä ette menetä mitään!


Tällaista sekalaista sunnuntaihöpinää. Nyt kutsuvat taloustyöt ja ehkä pieni jumppa ennen päivän museokierrosta. Tosin sää näyttää selkenevän, ja saattaa olla, että pääsemme sittenkin suunnittelemaamme Korkeasaareen. 

Helmikaulakoru valmistui ja nyt tehdään jo seuraavaa. Neidin yhtä lempparihommaa! Hän aivan nautiskelee. Ilmeisesti täytyy hankkia vielä lisää helmiä, jotta kaikki kaverit saavat Lyyliltä lahjuksia. Itselle niitä taitaa olla tehty jo aika lailla...


Vertailun vuoksi alla vanha kuva itsestäni. Näyttää kaulassa roikkuvan – mikäs muu kuin – itse tehty helmikaulakoru! 



perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesäkirjat

En hanki kesäkissaa, mutta vino pino kesäkirjoja on pakko olla. Osan kanssa käy aina niin, että syksyllä sanotaan heipat toisiimme sen kummemmin kesän aikana tutustumatta.


Tämän vuoden kirjoista yksi onkin sama kuin viime kesänä, mutta tällä kertaa suomeksi. Jospa se siten tulisi luettua. Muuten lukemistoon kuuluu harvinaisen paljon ruotsia, koska olen päättänyt ryhtyä paremmaksi ruotsinopettajaksi ensi syksynä. On siis vähän kertailtava ja opittava uusiakin sanoja.

Theodor Kallifatidesin vanha suosikkini Uusi maa ikkunani takana on nyt uudelleenluennassa. Lainasin sen myös ruotsiksi (Ett nytt land utanför mitt fönster, kirjapinon se kirja, joka ei näy kunnolla), mutta luulen pitäytyväni suomenkielisessä versiossa, sillä aloitin sillä, enkä ehkä jaksa kirjaa vielä kolmatta kertaa. Sen verran tiukkaa tilitystä, ehkä katkeraakin vanhan miehen muukalaisuuspohdintaa.

Claes Anderssonin Dikter från havets botten sattui käsiini, kun etsin kohtalaisen optimistisesti Tomas Tranströmeriä Vallilan kirjastosta. Ruotsinkielisten runojen hyllyssä oli noin seitsemän kirjaa, joista poimin tykkäämäni Anderssonin. (Muut olivat tyyppiä Runeberg.)

 
Ihastuin Arja Tiaisen runoihin juhannuksena, kun piti etsiä mökille mukaan perinteinen juhannusruno. Tiaisen eräs ihana löytyi alkujen aluksi Olivian Facebook-ryhmän postauksista (!), ja nyt vain sitten varasin mielenkiintoiselta vaikuttavan Tiaisen kokoelman, jossa on runoja useista 70–80-lukujen kirjoista. Katsotaan, miten uppoavat. En ole mikään runojenlukijatyyppi(kään), mutta välillä kolahtaa kovasti.

Alussa mainittu viime kesänä lukematta jäänyt Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta liittyy kai nyt Murakami-kauteeni, sillä olen lukenut jo kaksi hänen mainiota romaaniaan tänä vuonna. Sitäpaitsi olen taas kovin innoissani lenkkeilystä!

Rakas hurri! - Kära hurri! on artikkelikokoelma kaksikielisyydestä Suomessa. Sain kirjan tupaantuliaislahjaksi ystävältäni, ja olen mielenkiinnolla lukenut ajatuksia kahden kielen yhteiselosta tämän maan kamaralla. Vaikka olenkin ollut ruotsifani kauan, minun ruotsin kieleni liittyy lähinnä Ruotsiin, enkä ole juurikaan perehtynyt suomenruotsalaisuuteen. Tässäpä siis hiukan valaistusta kaksikielisyyskeskusteluun, joka kuitenkin aina tasaisin väliajoin pulpahtelee Suomessa esille. 

Pisteenä i:n päälle jotain ihan muuta kuin kirjoja, mutta lukemista, todellista pänttäämistä: verb med prefix och partikelverb. Näitä en kunnolla koskaan Ruotsissa asuessani oppinut. Nyt on tullut aika.



 Loppuun vielä Tiaisen ihana:

"Minulla on parveke, jolla seistä,
takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.

Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda,
vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.

Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä,
työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.

Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman,
että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä
tuherra päiviään miesten selän takana.

En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole täällä mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.

Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina,
ei nekku, eikä marenki.

Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

- Arja Tiainen

torstai 5. heinäkuuta 2012

Uudet Klininikit

Taisi tulla luvattua liikoja. Kuulemma jotain luksusmeikkipostauksia. Mistäs päähäni sellaisia tupsahti väittää, kun en kuitenkaan mitään luksusmeikkejä käytä? Ihan tavallisia, keskihintaisia ja hyviksi todettuja perustuotteita varastoistani löytyy. 


Nyt niitä tosiaan löytyy, sillä kevät oli meikkien päivitysaikaa. Ostin paljon uusia luomivärejä ja pohjustusaineita. Koska olin jo aiemmin todennut Cliniquen sarjan sopivaksi itselleni monessakin suhteessa, pitäydyin pääsääntöisesti sen tutussa ja turvallisessa sävy- ja koostumusmaailmassa.

Cliniquen luomivärit ovat mielestäni iholleni oikein sopivia arkisävyjä: luonnollisia mutta tarpeeksi pigmenttisiä. Juhlameikkiin kaipaisin vähän voimakkaampia vivahteita, mutta eiköhän nyt päivitetyllä setillä juhlameikkikin synny. Kaikkein uusin tulokas, kahdeksan luomivärin Eyes to go -paletti nimittäin saapui kaappiini vasta viime viikonloppuna: Tax Freestä laivalta hintaan 30 ja risat. Ei paha! Maistahan näitä ei saa, vain kalliita yksittäisiä luomivärejä tai neljän settejä. 


Paletissa on vaaleanpunaiset light pink shade of Sugarplum ja light pink shade of Lovey Dovey, violetti darkest shade of Black Tie Violets, ruskean sarjan dark shade of Blackberry Frost, vaalea shade of Polar Blue, beige light shade of Douple Date, harmaa State sekä lähes musta Midnight. Tarvitsin setin, koska vanhasta, kaksi ja puoli vuotta palvelleesta setistäni kuluivat loppuun vaaleanpunaiset ja koska rakastan hempeän punaisia sävyjä ihollani. Lisäksi kaipasin alarajauksiin, jotka teen yleensä luomivärillä, hyvin tummia sävyjä. Tässä setissä molemmat puutteet korjattiin yhdellä kertaa.


Tämän hetken toinen perussettini on kevään lopulla hankittu Polar Blue, josta löytyy lähes samat ruskea ja vaalea kuin kahdeksan setistä sekä perussiniset, sinisiin silmiini kenties kaikkein parhaiten passaavat sävyt. Hiukan pettynyt olen ainoastaan ollut tummanruskean pysyvyyteen ja heikkoon pigmenttiin, mutta muuten nämä molemmat paletit saavat kulkea mukanani minne ikinä menenkään! Minulle meikkaaminen nimittäin on etupäässä luomivärien käyttöä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tilapäivitys

Blogin kuherruskuukaudet ja kahden vuoden huuma ovat ohi, ja kirjoittaminen on saanut arkisemman ulottuvuuden. Olette varmasti huomanneet harvenneet postaukset, entisestä vähenneet hankkimisen riemua kuvanneet tekstit ja tietynlaisen harmaan säikeen, joka on ujuttautunut teksteihin. 


Minusta on hyvä, että blogini on muuttunut kaupallisuutta hehkuttaneesta tarvikepaketista harkitummaksi elämäni kirjaksi. Uskon, että tulen kirjoittamaan blogia muodossa tai toisessa vielä kauan. Kirjoittaminen on muuttunut yhdeksi elämäni rakkaimmista harrastuksistani, ja vaikken tänne kovin usein nykyään kerkeäkään, sitä tärkeämpiä nämä harvat hetket tekstini äärellä minulle ovat.

Lukijat ovat tärkeitä. Olen kuitenkin huomannut, että ajattelen teitä nykyään vähemmän kuin ennen, mikä on mielestäni vain hyvä. Kirjoitan tekstiä tekstin ja itseni vuoksi, ja olen hyvin iloinen, jos joku muukin saa siitä ajatuksia elämäänsä. Mutta en enää etsimällä etsi lukijoita tai odota kommentteja, mitä alkutaipaleella tein. Tietenkin olisi mukava, jos kommentteja tulisi enemmän, mutta blogini on tyyliltään sellainen, että ehkä niitä olisi sinne vaikea kirjoitella. 

Toivoisin, että pystyisin kertomaan blogissa nykyistä enemmän Lyylin elämän vaiheista, kuten alussa oli ajatus. Elämäni on kuitenkin ollut niin solmuista, että minusta on ollut entistä vähemmän siihen viime aikoina. Sitä paitsi näen lastani nyt vain puolet ajasta, mikä on muuttanut elämääni melkoisestikin. 


Ehkäpä surullisten tekstien aika on kuitenkin hetkeksi ohi, edessä kiireisten tuntien täyttämiä iltoja, jolloin kirjoittaminen on satunnaista, hyppivää. Ehkä kaikesta huomaa, etten edelleenkään lue paljon, vaikka nyt lomalla siihen aikaa kyllä olisi. Lähinnä olen viettänyt kesääni miettien, ja niitä tuntoja en myöskään pysty olemaan tänne välittämättä.

Laskin vähän aikaa sitten tämänhetkiset stressipisteeni erään testipaketin avulla. Lähempänä 400:a pyöri tulos. 300 on jo aika suuri summa, joten olen yrittämässä laittaa elämääni jäähylle. Ehkä siihen kuuluisi myös tovi nukkumista – viimeisinä viikkoina, kuukausina se on jäänyt hyvin vähille. Edellisenä yön saldo jäi pyöreään kolmeen tuntiin. 

Viikon päästä alkavat jatsit. Odotan innon ja pienen jännityksen kipristyksin tulevaa koitosta. Siksi ajaksi blogi kenties hiljeneekin, jollen sitten jaksa jatspäivitellä. ;) Mutta tämän viikon yritän nyt pitää näppiksen lämpimänä ja teidät lukijat kenties vielä jonkun nuoran päässä. – Ei täältä siis mihinkään olla häviämässä!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Asuntolista vuosimallia 11-12

Päätin jo aikoja sitten, että kun asuttava koti minulle löytyy, julkaisen täällä listan kaikista niistä asunnoista, joita kävin katsomassa, joissa koitin asua tai asuinkin hetkisen. Mitäpäs listasta nyt lienee muille iloa, mutta palvelkoon täällä omaa päiväkirjankirjoittamisen tarvettani. Että olipas hassu elämänvaihe sekin!

Rakastan listoja, ja niinpä jo varhaisessa vaiheessa asunnonetsimisprojektia tajusin summittaisesti kirjata ylös katsomani asunnot. Olen yrittänyt peitellä ne niin, että kukaan ei voi nyt päätellä, mistä asunnosta oikeasti on kysymys. Kyllähän näissä kaikissa nimittäin joku nyt asuu. Ja todellisuudessa asuu varmasti ihan mainiosti. Homeongelma ei ole yksin minun, mutta ei se ole monenkaan meistä. 

Listan päätteeksi ja ohella ikäviä raha-asioita. Se summa, joka minulta asunnon etsimiseen ja väliaikaisiin asumisiin kului eriteltynä muutamin tavoin. Tuntuu isolta määrältä rahaa, mutta etsiminen kesti lähes vuoden, ja kyllähän siinä ajassa melkein saman verran vuokriakin olisi voinut joutua maksamaan. Näköjään katkeruuteni, joka kotia etsiessä oli suuri, rupeaa jo haipumaan taivaan tuuliin. 

Kunhan vain ensi kerralla kaikki kävisi hiukan lyhyemmän listan mukaan!

Considering The Tax Shelter


Katsomani asunnot 2011-2012 (kursiivilla merkitty ne, joissa olen yrittänyt asua, koenukkunut tms.)

1. Huonokuntoinen Mäkelänkadulla
2. Ihana, tyhjillään ollut Koffin talossa
3. Ostettava x Mäkelänkadun lähellä
4. Ex-tempore-katottu Mäkelänkadulla
5. Ostettava 60-luvun naapurustossa
6. Ostettava uudehko Sinisessä kuussa Sörnäisissä (aivan liian kallis)
7. Merihaan pienempi
8. Merihaan isompi 
9. Pieni yksiö Veikon taloyhtiössä
10. 60-luvun Toisella linjalla
11. Lintulahden ongelma-asunto (hukatut kustannukset: vuokrat 1600, muutot 400 = 2250)
12. Itseremontoitu Kolmannella linjalla
13. Siltasaaressa oleva iso, ongelmakeittiöinen
14. Lintulahdessa toinen
15. Oveton, vesivahinko vessassa korjattu, silti vielä kostea
16. Diakonissalaitosta vastapäätä 60-luvun jätti-iso
17. Torkkelinmäellä vastaremontoitu yksiö, koenukuttu
18. Neliö, 2010 rakennettu
19. Haiseva, taloyhtiön loukku
20. Sörnäisten kökkötalo, homevaurioinen (hukatut kustannukset vuokra 970, koirat 230, muutto 400 =1600)
21. Pikakatottu loukku, haiseva Pengerkadulla
22. Haiseva,  omistaja myy Alppilassa
23. Torkkelinmäki 1, hintava ja haiseva taloyhtiö
24. Torkkelinmäki 2, järkevämpi hinta, mutta haju sama
25. Haiseva myytävä Hermannissa, kiva välittäjä
26. Pääskylänkatu x, isompi, testattu homeiseksi (hukatut kustannukset 470)
27. Pääskylänkatu x, pienempi
28. Ihan kiva Alppiharjussa, isä myy pojan asuntoa
29. Sakarinkadulla miesmäinen, kauttaaltaan haiseva yksiö
30. Alppiharjussa hempeä kaksio, makeat tuoksut ja imelä tapetti
31. Helsinginkatu x, ykköskerroksen tyydyttävä (hajuja oli)
32. Porvoonkatu x, ihan kiva, mutta vanhan ja pölyisen tuoksu
33. Hämeentien eka, mukava pohja, käytävä julmetun hajuinen
34. Hämeentien toka, räikeät tapetit, välttävä kunto, hajuja oli
35. Kulttuuritaloa vastapäätä nätti, mutta haiseva, josta otin sateenvarjon vahingossa
36. Helsinginkatu x, pieni ihan ok, mutta seinissä hajuja
37. Itä-Pasilan nätti, mutta ongelmakylppäri
38. Harjutorin ihan ok, halpa, hiukan kosteahko
39. Ihana pieni kaksio, vastaremontoitu Sturenkadulla (reaktioita tuli, jossain kuivahometta?)
40. Mahtavan kaunis vastaremontoitu Alppiharjussa, kaksi ikkunaa, punainen jääkaappi, korva alkoi sattua
41. Hirveä Karjalankadulla
42. Upea 100-vuotias, kasvot koetuksella
43. Violankadun epämääräinen
44. Kustaankadun saunallinen, hajuja etenkin kylppärissä
45. Porvoonkadun 60-luvun viemärinhajuinen, ihan nätti
46. Homeeton varmaan, mutta aivan rumaksi remontoitu, punaiset lattiat
47. Porvoonkadun toinen 60-lukulainen, haisee kuin 60-lukulainen
48. Tosi kaunis ja toimiva Alppiharjun, joka myytiin päivässä (mun ihoa kutitti…)
49. Kaunis, nyyh, myyjä ei suostunut homekoiratutkimukseen
50. Sotkuinen kaksio, ei juuri reaktioita, mutta outoa hajua
51. 37-neliöinen, parvi keittiön päällä, vessat hajoamispisteessä
52. Hassut päätykaapit, ok-kuntoinen Mäkelänkadulla
53. 45-neliöinen, ruskeat ja punaiset lattiat, ok, muttei mulle
54. Kaunis, vastaremontoitu ylimmän kerroksen Mäkelänkadulla
55. 40-neliöinen pohjakerroksen ok-kuntoinen, sympaattinen, melko raikas
56. Vuokra-asunto V:n talon yläkerrassa, heikko kunto, ummehtunut tuoksu
57. Hermannissa ihan kiva vuokra-asunto, mutta alkoi taas kutittaa sen jälkeen…
58. Lähes kellarikerroksessa sijaitseva, kaunis, mutta putket tulossa…
59. Vuokra-asunto Sturenkadulla, hajuja
60. Ihana pieni kaksio Pengerkadulla, myytiin heti, varmaankin homeeton!
61. Kauniissa talossa hyvällä maulla remontoitu, kallis ja hiukan haiseva
62. Pieni yksiö Alppilassa, lautalattiat ja kaappi eteisessä
63. Kaksio Alppilassa, ihoa alkoi kutittaa
64. Toinen kaksio samassa talossa, liian kallis
65. Tyylikäs 37-neliöinen Vaasankadulla, rappukäytävä huonossa kunnossa
66. Käpylässä pieni parvekkeellinen yksiö, vähän outo 60-lukulainen tuoksu
67. Vuokra-asunto PR 8,  as. a (hukatut kustannukset yhdessä 68:n kanssa koirat 320, plus vuokrat 1800) Hometta löytyi alkovin seinistä, ei korjata, koska pitoisuudet niin pieniä!
68. Ihana talo naapurissa, vessassa hometta
69. PR 8, as. b, vessassa alkoi reaktiot
70. PR 8, as. c, kädet alkoi syyhytä tunnin oleskelun jälkeen
71. PR 8, as. d, katto homeinen (hukatut kustannukset: homekoirat 500)
72. 42-neliöinen, Hämeentiellä, hajuinen
73. PR 8, as. e, silmät kirveli
74. Alppilassa jännänvärinen pieni asunto, kutinaa
75. PR 8, as 8, kutinaa (hukatut kustannukset vuokrat 2140, koirat 130)
76. Mäkelänkadulla kaunis pieni, ihan ok, mutta pohjakerroksen vesivahingosta kuivattu
77. Helminkatu 8, ihana, kutisin, mutta remontin avulla tästä tuli minulle koti (koirat 630, lattiaremontti noin 5200, muutto noin 170)
78. Flemarilla pieni kaunis, kaamee haju vessassa

Etsimisen kustannukset:
Varasto, jossa omaisuuteni loppuetsimisen ajan: 1400
Koirat: 2000 (223 + 472 + 317 + 495 + 123 + 425+ 200)
Vuokrat: 6500
Muutot: 1000
Homeremontti: 5200
Yht. n. 16000

Village

Kenties

Kello on hyvin paljon, mutta tunnen väsymyksestä huolimatta pakottavaa tarvetta kirjoittaa. 

Olen viime päivinä käynyt mielessäni läpi menneitä vuosiani, nuoruuttani. Tänään katselin myös vanhoja valokuvia: iloisia muistoja, kohtaamisia, hervottomuutta, hellyyttä, yhteenkuuluvuutta, mutta myös niitä vähemmän antoisia ahdistuksen täyttämiä ilmeitä. Erään aikakauden päättyminen on herättänyt tarpeen nostalgisoitua, mutta myös kohdata vihdoin silmästä silmään tosiasioita. 

Ehkä kasvoimme erilleen jo kauan sitten, niin kuvatkin väittävät. Vai käykö kaikissa parisuhteissa niin, että jossain vaiheessa hellät yhteiskuvat ja toista palvovat herkät otokset häviävät ja tilalle tulee ympäristön yleistä ilmettä kuvaavia räpsäytyksiä, kaverikuvia, luontoa ylistäviä tunnelmallisia maisemakuvaelmia? Ehkä historian lukeminen kuvista on pelkkää jälkiviisautta tai omaa tiettyä merkitystä etsivää tulkintaani.

Etsin kuvia raskausajaltani. Olin silloin hyvin onnellinen, mutta jälleen jälkikäteen ajateltuna lähinnä itsekkään onnellinen siitä, että sisälläni kasvoi uusi elämän alku, oma lapseni. Kuviakaan ei löytynyt. Ehkä niitä ei otettu, muistelisin. Ehkä olin silloin jo toiselle vieras, uuden ajan alku väikkyi pelottavana edessämme.

En halua syytellä ketään, vikaa on ollut paljon itsessäni. Kaikkein päällimmäisenä ei ehkä nyt kellu ajatus siitä, että kuitenkin rakastin, mutta kaiken takana se oli. Otin vastaan elämän sellaisena kuin se tuli, eikä sitä pidä katua. Parhaani yritin, mutta olisin voinut toteuttaa monta yksityiskohtaa toisin.

Silmieni edessä välkkyvät nyt uuden aikakauteni sanat, Simone de Beauvoirin ajatus, jonka ilmestymistä elämääni en voi kuin hämmästyneenä ja raukeana yrittää ymmärtää. Miksi, olen kysynyt niin monta kertaa, nyt ehkä voin alkaa kysyä, milloin.

"On kenties liian aikaista, mutta huomenna on varmasti liian myöhäistä." (Simone de Beauvoir)

2011-09-24 Sofia Anders 0092