perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesäkirjat

En hanki kesäkissaa, mutta vino pino kesäkirjoja on pakko olla. Osan kanssa käy aina niin, että syksyllä sanotaan heipat toisiimme sen kummemmin kesän aikana tutustumatta.


Tämän vuoden kirjoista yksi onkin sama kuin viime kesänä, mutta tällä kertaa suomeksi. Jospa se siten tulisi luettua. Muuten lukemistoon kuuluu harvinaisen paljon ruotsia, koska olen päättänyt ryhtyä paremmaksi ruotsinopettajaksi ensi syksynä. On siis vähän kertailtava ja opittava uusiakin sanoja.

Theodor Kallifatidesin vanha suosikkini Uusi maa ikkunani takana on nyt uudelleenluennassa. Lainasin sen myös ruotsiksi (Ett nytt land utanför mitt fönster, kirjapinon se kirja, joka ei näy kunnolla), mutta luulen pitäytyväni suomenkielisessä versiossa, sillä aloitin sillä, enkä ehkä jaksa kirjaa vielä kolmatta kertaa. Sen verran tiukkaa tilitystä, ehkä katkeraakin vanhan miehen muukalaisuuspohdintaa.

Claes Anderssonin Dikter från havets botten sattui käsiini, kun etsin kohtalaisen optimistisesti Tomas Tranströmeriä Vallilan kirjastosta. Ruotsinkielisten runojen hyllyssä oli noin seitsemän kirjaa, joista poimin tykkäämäni Anderssonin. (Muut olivat tyyppiä Runeberg.)

 
Ihastuin Arja Tiaisen runoihin juhannuksena, kun piti etsiä mökille mukaan perinteinen juhannusruno. Tiaisen eräs ihana löytyi alkujen aluksi Olivian Facebook-ryhmän postauksista (!), ja nyt vain sitten varasin mielenkiintoiselta vaikuttavan Tiaisen kokoelman, jossa on runoja useista 70–80-lukujen kirjoista. Katsotaan, miten uppoavat. En ole mikään runojenlukijatyyppi(kään), mutta välillä kolahtaa kovasti.

Alussa mainittu viime kesänä lukematta jäänyt Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta liittyy kai nyt Murakami-kauteeni, sillä olen lukenut jo kaksi hänen mainiota romaaniaan tänä vuonna. Sitäpaitsi olen taas kovin innoissani lenkkeilystä!

Rakas hurri! - Kära hurri! on artikkelikokoelma kaksikielisyydestä Suomessa. Sain kirjan tupaantuliaislahjaksi ystävältäni, ja olen mielenkiinnolla lukenut ajatuksia kahden kielen yhteiselosta tämän maan kamaralla. Vaikka olenkin ollut ruotsifani kauan, minun ruotsin kieleni liittyy lähinnä Ruotsiin, enkä ole juurikaan perehtynyt suomenruotsalaisuuteen. Tässäpä siis hiukan valaistusta kaksikielisyyskeskusteluun, joka kuitenkin aina tasaisin väliajoin pulpahtelee Suomessa esille. 

Pisteenä i:n päälle jotain ihan muuta kuin kirjoja, mutta lukemista, todellista pänttäämistä: verb med prefix och partikelverb. Näitä en kunnolla koskaan Ruotsissa asuessani oppinut. Nyt on tullut aika.



 Loppuun vielä Tiaisen ihana:

"Minulla on parveke, jolla seistä,
takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.

Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda,
vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.

Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä,
työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.

Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman,
että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä
tuherra päiviään miesten selän takana.

En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole täällä mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.

Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina,
ei nekku, eikä marenki.

Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

- Arja Tiainen

2 kommenttia:

  1. pitäisi niin lukea noita Murakamin kirjoja! aina se jotenkin unohtuu.

    tykkään runosta ja muutenkin Tiaisen lempeistä runoista.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen todellakin Murakamia! Helppolukuista, mutta sisällyksekästä! Katsokaan miten meikäläiselle käy Tiaisen kanssa, tykkään, mutta runot jäävät helposti huonolle lukemiselle... Täytyisi ottaa lukupiirin käsittelyyn!

    VastaaPoista