keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tilapäivitys

Blogin kuherruskuukaudet ja kahden vuoden huuma ovat ohi, ja kirjoittaminen on saanut arkisemman ulottuvuuden. Olette varmasti huomanneet harvenneet postaukset, entisestä vähenneet hankkimisen riemua kuvanneet tekstit ja tietynlaisen harmaan säikeen, joka on ujuttautunut teksteihin. 


Minusta on hyvä, että blogini on muuttunut kaupallisuutta hehkuttaneesta tarvikepaketista harkitummaksi elämäni kirjaksi. Uskon, että tulen kirjoittamaan blogia muodossa tai toisessa vielä kauan. Kirjoittaminen on muuttunut yhdeksi elämäni rakkaimmista harrastuksistani, ja vaikken tänne kovin usein nykyään kerkeäkään, sitä tärkeämpiä nämä harvat hetket tekstini äärellä minulle ovat.

Lukijat ovat tärkeitä. Olen kuitenkin huomannut, että ajattelen teitä nykyään vähemmän kuin ennen, mikä on mielestäni vain hyvä. Kirjoitan tekstiä tekstin ja itseni vuoksi, ja olen hyvin iloinen, jos joku muukin saa siitä ajatuksia elämäänsä. Mutta en enää etsimällä etsi lukijoita tai odota kommentteja, mitä alkutaipaleella tein. Tietenkin olisi mukava, jos kommentteja tulisi enemmän, mutta blogini on tyyliltään sellainen, että ehkä niitä olisi sinne vaikea kirjoitella. 

Toivoisin, että pystyisin kertomaan blogissa nykyistä enemmän Lyylin elämän vaiheista, kuten alussa oli ajatus. Elämäni on kuitenkin ollut niin solmuista, että minusta on ollut entistä vähemmän siihen viime aikoina. Sitä paitsi näen lastani nyt vain puolet ajasta, mikä on muuttanut elämääni melkoisestikin. 


Ehkäpä surullisten tekstien aika on kuitenkin hetkeksi ohi, edessä kiireisten tuntien täyttämiä iltoja, jolloin kirjoittaminen on satunnaista, hyppivää. Ehkä kaikesta huomaa, etten edelleenkään lue paljon, vaikka nyt lomalla siihen aikaa kyllä olisi. Lähinnä olen viettänyt kesääni miettien, ja niitä tuntoja en myöskään pysty olemaan tänne välittämättä.

Laskin vähän aikaa sitten tämänhetkiset stressipisteeni erään testipaketin avulla. Lähempänä 400:a pyöri tulos. 300 on jo aika suuri summa, joten olen yrittämässä laittaa elämääni jäähylle. Ehkä siihen kuuluisi myös tovi nukkumista – viimeisinä viikkoina, kuukausina se on jäänyt hyvin vähille. Edellisenä yön saldo jäi pyöreään kolmeen tuntiin. 

Viikon päästä alkavat jatsit. Odotan innon ja pienen jännityksen kipristyksin tulevaa koitosta. Siksi ajaksi blogi kenties hiljeneekin, jollen sitten jaksa jatspäivitellä. ;) Mutta tämän viikon yritän nyt pitää näppiksen lämpimänä ja teidät lukijat kenties vielä jonkun nuoran päässä. – Ei täältä siis mihinkään olla häviämässä!

4 kommenttia:

  1. Kiva ettet katoa - tämä on ollut minulle tärkeä blogi. Kiitos, että olet jakanut paloja elämästäsi!

    VastaaPoista
  2. Oi, mukava kuulla! Välillä tuntuu, että tulee liikaakin kirjoitettua henkilökohtaisuuksia tänne, mutta se on minulle tärkeä tapa myös käsitellä elämääni.

    VastaaPoista
  3. Ilmoittaudun myös vakkarilukijaksi, vaikka kommentointi onkin heikkoa. Teean vanavedessä olen myös tyytyväinen, ettet aio kadota :)

    VastaaPoista
  4. Ihana juttu! Täällä siis pysytään, välillä harvemmin, välillä tiheämmin ilmestyen.

    VastaaPoista