torstai 12. heinäkuuta 2012

Voi suloisuuteni!

Voiko hämä-hämähäkkikäsiasennossa nukkua? Ilmeisesti voi, tai ainakin jossain määrin sormet harallaan ja ylhäällä:


Suloisuuteni viimeaikaiset lausunnot ovat taasen olleet hauskaa kuunneltavaa, olkaapas tekin hyvät!

Äiti jatkaa aamu-uniaan ja Lyyli saa katsoa Pikku Kakkosta Yle Areenasta.
Lyyli: Ihana loma! Äiti saa nukkua ja minä saan kattoa. Tämä on oikea loma.

Askartelun kesken tapahtuvaa ääneenjuttelua:
Joku hahmoista: Minä rupean pian itkemään.
Lyyli vastaa tälle hahmolle: Sittenhän sinä olet kuin aikuiset!

Lyyli tippuu tuolilta.
Eka kommentti: Ei sattunut.
Toka: Olisit voinut myös kirjoittaa ton sun Facebookiin.

Odotellaan äitin kaverin Helmin kyläilyä:
Lyyli: No, onko se iso vai pieni se Helmin vierailu?
Äiti: Nyt en kyllä oikein ymmärrä kysymystä. (Tyhmä äiti vai ajatuksissaan?)
Lyyli: Niin, että onko se Helmin kyläänkäyminen iso vai pieni?

Lyyli: Mutta äiti, minä en oikein tiedä, miten ne vauvat menevät äidin vatsaan.
Äiti: Jutellaan tästä myöhemmin.

Lyyli on ajatuksissaan ja juttelee välillä itsekseen.
Äiti: Mitäs Lyyli, mitä puuhaat?
Lyyli: Minä vaan ajattelen.
Äiti: Mitä sinä nyt niin kovasti ajattelet?
Lyyli: Minä vaan ajattelen. Se on hauskaa. Kokeile itsekin!

Kävelemme sukunimemme kadulla.
Äiti: Saattaa olla, että vaihdan sukunimeä joskus. Jos menen uudelleen naimisiin.
Lyyli: Mutta oletko sitten vielä minun äiti?

Voi pienen lapsen maailmaa. Kunpa pystyisin olemaan hänen oikea kunnollinen äitinsä, vaikka joudunkin olemaan erossa hänestä nykyään niin usein, mikä toisaalta mahdollistaa elämässä paljon – ei pitäisi siis valittaa. Välillä vaan ikävä on niin kova. 

Eilen alkoi kahden viikon ero tyttelistä, aika joka kuluu lähinnä Pori Jazz -festivaalin kimpussa. Se varmasti piristää, uskon näin. Loppuloman saankin onneksi viettää lapsukaiseni rinnalla. Suunnitelmia loppukesälle on vain vähän, mutta takuuvarmasti elokuisiin viikkoihin tulee kuulumaan enemmän uintireissuja ja pyörällä ajamisen harjoittelua. 

Rakas pieni iso lapseni, joka opettelee nyt niin kovasti maailman tekemisiä.


2 kommenttia:

  1. Tuon ajatteluun liittyvä tarina kuulostaa tutulta, ehkä samantyyppistä keskustelua käytiin myös eilen :) Tuli vielä myöhemmin mieleen, että Lyyli on motorisesti todella taitava.

    Kivoja jatseja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Joo, Lyyli on kyllä oikea askartelutyttö. Kuulemma isona haluaa kirjojen kuvittajaksi! ;)

    VastaaPoista