sunnuntai 19. elokuuta 2012

Työ- ja asuinpaikkapohdintaa

Minulta on pyydetty postauksia opettajan työhön liittyvistä aiheista. Huomaan olleeni todella hiljainen täällä koulua sivuavistakin kysymyksistä; ehkä käsittelen niitä kollegoitteni kanssa sen verran intensiivisesti kahvikupin äärellä iltapäivisin, etten enää iltaisin jaksa miettiä koko aihepiiriä. Siinä mielessä olen hyvin onnekkaassa asemassa: teen unelmieni työtä, joka on mielestäni tarpeeksi haastavaa, mutta silti en kanna kotiin useinkaan työn aiheuttamia haasteita. Nappihomma siis!

Aloitin nyt neljännen lukuvuoteni samassa koulussa, ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani, alakoulussa suomi toisena kielenä -opettajana eli maahanmuuttajataustaisen lasten suomen kielen pienryhmäopettajana. Lisäksi opetan toista vuotta ruotsia (epäpätevänä) muutamalle ryhmälle sekä toimin kolmatta vuotta koulumme toisena kirjastonhoitajana. Minusta on kiva saada opettaa rakastamani suomen lisäksi myös ruotsia, sillä siinä on itselle vielä enemmän mukavaa pientä päänvaivaa. Tunteja minulla on siis opetusvelvollisuuden lisäksi ihan kivasti ylimääräisiä ilman että tuntuu vielä liian raskaalta.

Toisaalta olen asunnon ostamalla asettanut itseni melko hankalaan tilanteeseen; olen laskenut lainanmaksukykyni nykyisen palkkani mukaan, ja jos en saakaan jonain vuonna lisätunteja tai vaihdan työpaikkaa, mikä kuitenkin on jossain vaiheessa väistämättä edessä, en tiedä, miten pärjään. Nytkin menee todella tiukalle johtuen opintolainasta ja muista veloista ison asuntolainan ohella.

School
Tällä hetkellä olen siis vähän jumissa työpaikanvaihtoajatusteni kanssa: viihdyn todella hyvin nykyisessä työssäni, mutta kaipaan samalla hiukan vanhempien lasten, siis nuorten pariin yläkouluun. Toisaalta kaikkein tärkeintä minulle olisi löytää vielä hiukan parempikuntoinen koulu kuin nykyinen työpaikkani on homeallergiani vuoksi. Tämä saattaa osoittautua hyvin vaikeaksi tehtäväksi, ja siksi tuntuu nyt siltä, että jaksanko vielä lähteä etsimään, jos kerran jotenkuten pärjäilen, mikä toisaalta jää vielä nähtäväksi syksyn koleuden ja kosteuden iskettyä kunnolla päälle. 

Lisäksi haaveilen hiukan lyhyemmästä työmatkasta ja työpaikasta Helsingin puolella. Metrolla kun pääsisi huristamaan, tai mikä vielä parempaa, pyörällä. Tälla hetkellä elämäntilanteeni on kuitenkin sen verran epästabiili, että on mahdotonta nähdä, missä parin kolmen vuoden päästä asuu. Täällä edelleen vai uuden perheen kanssa? Sekin aiheuttaisi taas uusia haasteita, joten työn vaihtaminen kannattaisi ehkä ajoittaa vasta seuraavan muuton jälkeiseen aikaan... 

Saan myös olla hyvin kiitollinen siitä, että minulla on virka ja siten ainakin jossain määrin pysyvät tulot, vaikka lisätunnit romahtaisivatkin sekä kaiken lisäksi erittäin mukavat kollegat ja hyvä työilmapiiri, pienet ryhmät ja kivat oppilaat. Ei kai opettaja paljon enempää voisi toivoa? S2-opettajalle on myös luksusta, että hän on saanut oman pienen luokkatilan, ja sekin on mukavaa plussaa, että koulu on päällisin puolin hyvässä kunnossa ja toimiva. Toivonkin oikeastaan nyt vaan, että oma terveydentilani kohentuisi, enkä reagoisi niin vahvasti allergeeneihin, mitä nyt teen, osin johtuen pujosta, syysilman homeista ja varmasti asunnostanikin: uusi parkettilattia, mahdolliset pienet homemäärät putkivienneissä ärsyttävät keuhkojani edelleen. Oletan kuitenkin siedättyväni jollekin kestettävälle tasolle – sikäli minusta ihme kyllä löytyy optimisti sisältäni. 

Tällä hetkellä mieleni ei varmasti hetkeen hamua uusia muutoksia, sillä erosta, muutosta, sairastelusta ja uudesta ihmissuhteesta olen kyllä saanut mielenmyllerryksiä kerrakseen, joten luulenpa jossain sisuksissani tuntevani, että työpaikan vaihto ei ole tiedossa aivan heti. Mutta varmuus ajatuksesta puuttuu, joten täytyy kai antaa koko asian muhia.

Yksityiskohtaisempia sisältöpohdintoja opettamisesta voisin kenties kehittää tulevaisuudessa myös tänne blogin puolelle, voisihan olla mielenkiintoista pohtia unelmatyötäni kirjallisesti. Tämä syksy herättää toivottavasti muutenkin opettamiseen liittyviä syvällisempiä ajatuksia, sillä aion osallistua verkkokurssille liittyen S2-oppilaiden arvioimiseen sekä kehittää työtäni draamapedagogiikan kurssin avulla. Ehkä pystyn myös arvioimaan itseäni nyt paremmin muutaman vuoden opetuskokemuksen jälkeen. 

School_01

2 kommenttia:

  1. S2 on minusta aika haastava opetettava aine, kun siihen on olemassa niin vähän opetusmateriaalia ja oppilaat ovat aina niin eri tasoilla. Mielenkiintoinen aine se kyllä on. :-)

    VastaaPoista
  2. Totta, välillä ärsyttää tosiaan aineen pirstaleisuus: oppilaat niin eri tasoilla, käyvät osan tunneista minulla, osan opettaa luokanopettaja, jäävät vähän jälkeen aina äidinkielen asioista, koska ovat minulla jne. Tästä saisi varmaan kokonaisen postauksen! Mutta viime vuosina on onneksi tullut runsaasti uutta materiaalia painosta, ja tänä vuonna taidan ensimmäistä kertaa välttyä siltä, että tunneilla tehtäisiin vain monisteita. Melkein joka ryhmällä on siis oma S2-kirja tai luokan kanssa yhteisesti käytettävä äikän kirja! Jee!

    VastaaPoista