keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Äidin ehdotus ja muita vaatehömpötyksiä

Jos ei saa ostaa itselle vaatteita, ostaa niitä taatusti sitten jollekulle muulle. Kuten Lyylille. Neiti on saanut jo monen monta kesämekkoa henkareilleen odottamaan ensi vuoden lämmintä aikaa, kun äiti on innostunut nettialennusmyynneistä. 

Ja onpa äiti hullaantunut myös ihan täyshintaisista lastenvaatteista – niidenkin shoppailu kun on netissä niin helppoa. "Ja kun ne vain ovat niin ihkuja, ja kun mulla nyt on vain tämä yksi lapsi, niin enkö mä nyt kuitenkin sais ostaa tällaisia vähän kalliimpiakin vaatteita, kuten Småfolkia, Dunsia ja Polarn o Pyretä?" Antakaa äitille lupa tai jonkin sortin synninpäästö, jookos?


No, tietenkin jossain mielessä hullua ostella ihania sinisiä, punaisia, vihreitä kuteita, kun tietää, ettei neiti kuitenkaan niitä käytä. Pinkkiä sen pitää olla! Sen verran fiksu olin Småfolkin paitojen kanssa, että molemmat, ensin aivan liian iso koko ja sen jälkeen vähän pienempi koko, ovat vaaleanpunataustaisia. Ja musta-valkoiseen mekkoon on tarkoitus yhdistää pinkit sukkahousut.  Jouluna toivottavasti kelpaa punaisen yhdistely esimerkiksi luonnonvalkoiseen.

Olemassa oleva, itseväritetty lempihame vain ei satu olemaan millään tapaa punasävyinen. Niinpä eräänä päivänä tein vaate-ehdotuksen: jospa vaihteeksi yhdistettäisiin tähän hameeseen vihreä paita ja oranssit leggingsit? 

Arvatkaa, menikö läpi! Ei. Leggingsit hyllytettiin heti, paita sai yhden illan olla käytössä ja seuraavana päivänä palattiin normaaliin päiväjärjestykseen: pinkki paita ja pinkit Niiskuneiti-sukkahousut lempihameen pariksi. Argh. Äidin väri- ja tyylisilmää värisytti, mutta minkäs teit. Pieni puettava palleroinen on nykyään itsenäinen – tai -päinen – pikkuneiti. Ainakin vaatteiden suhteen. 


Ps. Eikä muuten ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen löytänyt neidin päältä tuplapikkuhousut. Kun ei ole kuulemma jaksanut ottaa likaisia pois. Vastauksena: "Kun minä tykkään tehdä näin." Jepsistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti