torstai 20. syyskuuta 2012

Ensimmäinen

Ihan noloa myöntää, että olen alkanut juoda pikakahvia. Pelkästään pikakahvia, sangoittain. 

Siinäkin mielessä vähän hassu homma, sillä minulla on tuliterä Moccamaster alla, muttei vedenkeitintä. Pikakahvihan on jauhetta tai murusia, jotka sekoitetaan keitettyyn veteen, ja siten vettä on tullut keitettyä levyllä harva se hetki. Onneksi liesi on uusi, joten kiehumisen nopeudessa ei ole mitään valittamista, mutta eihän se lieden käyttö kai kovin ekologista ole, ainakaan vedenkeittimeen verrattuna. Eikä ole kivaa istua bussissa miettien, että jäikö levy päälle vai käänsinkö sen rutiininomaisesti pois.

Nyttemmin ongelma on kuitenkin ratkaistu. Pikakahvin pehmeän aromin rakastaja sai arkisena lauantaina lahjaksi upean italialaisen muotovalion. Vedenkeitin sai heti arvoisensa paikan työtason etummaisena laitteena. 


Tämä siis oli ensimmäinen lahja mieheltä, joka arvostaa laatua. ;)


3 kommenttia:

  1. Ihmeellisen sumeita nää mun kuvat nykyään. Varmaan johtuu siitä, etten ymmärrä kameran asetuksista mitään! Pahoittelen ja yritän parantaa tilannetta jollain tavalla...

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköinen vedenkeitin, mutta tulisiko Moccamasterilla paremman makuista?

    VastaaPoista
  3. Jotenkin olen kummasti tykästynyt tuon pikakahvin aromiin... Mutta seuraavaksi yritän siirtyä Juhlamokasta vähän tummempiin paahtoihin, josko ne alkaisivat tuntua pikakahvin makua paremmilta! Tottumiskysymys myös kenties.

    VastaaPoista