lauantai 15. syyskuuta 2012

Sekolat (kuvat, tarinat, puuhat)

Meillä oli lauantaityöpäivä. Otin tytön (luvalla) mukaan töihin, kun en saanut lastenvahtia. Samalla oli mukava saada näyttää työpaikkaansa lapselleen sekä lastaan oppilailleen. 

Ohjelmassa oli maataidetta, ja sääkin suosi meitä: viidensien luokkien oppilaat pääsivät kuin pääsivätkin yöllisten rankkasateiden jälkeen rakentamaan kosteasta rantahiekasta pyramideja ja tulvivaa Niiliä. Lyyli istui rannalla itsekseen, turvallisen välimatkan päässä pelottavista(?) isommista lapsista ja muovaili rantahiekasta kilpikonnan. Kun kysyin päivän päätyttyä, mikä retkellä oli hauskinta, vastaus oli: – Kun sain tehdä kilpikonnan. Taide siis voitti!

Minusta oli kivaa olla ulkona syksyisessä auringonpaisteessa leppoisissa puuhastelutunnelmissa, mutta kivointa maataidepäivässä on saada itsenäisyyspäivän jälkeinen perjantai vapaaksi. En nimittäin oikeastaan pidä lauantaisin työskentelystä: se vie voimat seuraavaltakin viikolta, kun ei ehdi viikonloppuna tarpeeksi levätä. Lisäksi koen itseni luokattomana opettajana jotenkin turhaksi ja laiskaksi, kun minulla ei ole omaa ryhmää vedettävänä, vaan auttelen vain jotain luokka-astetta ikään kuin vapaamatkustajana. Se tunne ei ole mukava, vaikka todellisuudessa voi tietysti olla mukavaakin päästä helpommalla koko päivästä. Täytyy myöntää, että mielelläni jonain vuonna vetäisin maataide-esittelyn jollekin ryhmälle. Ehkä pitää ehdottaa todellista yhteistyötä luokanopettajan kanssa! Nyt vain olin paikalla ja kuuntelin opettajan esittelyä aiheesta sekä tarkkailin erään oman ryhmäni oppilaiden olemista omassa luokassaan.


Mutta nyt, illansuussa olen ihan rauhoittuneella ja hyvällä mielellä. Olen mallaillut Lyylin syksyn uusia vaatteita, järjestellyt vanhoja, pieneksi jääneitä pois, pesen pyykkiä ja seurailen samalla Lyylin puuhasteluja. Hetken päästä suuntaan suihkuun, Lyyli saa katsoa YleAreenasta lastenohjelmia ja lopulta teemme palapelejä yhdessä. Illalla jos katsoisi syksyn lempisarjaani, Hubotteja, myöskin sieltä Areenasta, ruotsalaisessa seurassa tietenkin.


Eipä tänne siis muuta kuulu kuin tavallista. Tällä hetkellä sänkyjä peittää lastenvaatesetit, joita aion myös täällä blogissa jossain vaiheessa esitellä, Lyyli on levittänyt pienenpienet "ötökkänsä" tykötarpeineen lattialle ja askartelutkin ovat luovasti kesken siellä täällä. Myös pöytä on peittynyt, minun lehdistäni ja kirjoistani, mutta mitään allaolevan kuvan kaltaisia to do -listoja en kuitenkaan ole itseni ahdistukseksi nyt väsännyt. Kuva on elokuulta ennen koulun alkua – silloin oli energiaa saada kaikki jämptilleen tehtyä. Nyt onneksi riittää vähempi. 


Olen tainnut siis vähän taas kasvaa ihmisenä, tai sitten vain on sellainen fiilis, ettei kaiken aina tarvitse olla täydellistä. Riittää, kun saan parit kivat vaatekokonaisuudet tytölle syksyksi hankittua. Rahaahan tytön perusvaatteisiin olen kyllä saanut tässä syyskuussa ihan kivasti poltettua, mutta omistakoon nyt muutaman ihanan perussetin ennemmin kuin kymmeniä ihan kivoja. Vaikka kyllähän niitä arkivaatteitakin tarvitaan...

Vaatteista siis ilmeisesti jatkan seuraavaksi, huomaan nimittäin olevani taas aivan mielettömässä vaatekoukussa – kauniiden vaatteiden mätsääminen vain on niin mukavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti