perjantai 19. lokakuuta 2012

Arkea

Heräsin eräänä aamuna uneen, jossa odotin vauvaa, opetin saksaa ja jossa kollegani kävi kesken oppitunnin vetämässä mekosta auki jääneen selän vetoketjun kiinni. Enteitä vai pelkojani? Serkkuni tosin analysoi, että vauvanodotusunet tietävät uuden alkamista. Sitä todella toivon, sillä syksy on tähän mennessä ollut niin raskas, että olen ollut heittää hanskat tiskiin monta kertaa.


Nyt olemme syyslomalla hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Ei matkoja, ei riekkumista. Kuumeilut olen saanut pidettyä kurissa ottamalla tupla-annokset allergialääkettä, tosin lähes joka kerta tanssitunnin tai uintireissun jälkeen lämpö seuraavana päivänä nousee. Ylirasitusta, kenties. Nyt syyhyilen enemmän kuin pitkään aikaan, ja epäilen tietysti jo, että onkohan täällä uudessa kodissani nyt kuitenkin jotain hämminkiä, vaikka voin sanoa, että home ei haise missään. Vaan eihän se aina haise, huoh. (Kylpyhuone on hiukan epäilyttävä, sillä saan oireita nimenomaan siellä. Koira on tutkinut tilan ennen sen käyttöönottoa, joten uusien putkien mahdollista vuotamista tms. ei ole testattu koiran avulla.)

Missään tapauksessa muuttoa ei ole tiedossa, eikä edes remonttia. Odotan nyt tovin, ja mietin, mitä tehdä. Keväällä varmaan kirkastuu monella tapaa, kun tietää, millaisia työpaikkoja on tarjolla ja mitä oireille kuuluu. Toistaiseksi pitää vain selvitä, sopeutua, ajatella muuta ja tehdä kivoja asioita. Tuntuisi nimittäin erittäin tyhmältä taas alkaa remontoida asuntoa, jonka homekoira on tutkinut ja puhtaaksi havainnut, jossa kaikki on päällisin puolin erittäin hyvässä kunnossa, ja jossa en kuitenkaan kauaa tule asumaan. Näillä näkymin tuntuu ja näyttää vahvasti siltä, että muutama vuosi tässä vietetään, ja sitten kutsuu Itä-Helsinki. :D


Onneksi elämään siis kuuluu hyvääkin; olen myös tekemässä pientä ryhtiliikettä, ja huolimatta edellisestä postauksestanikin, jättänyt purkan syönnin muille. Vatsani voi paremmin. Lisäksi olen iloissani huomannut, että olen myös jättänyt hiusten nyppimisen vähemmälle. Muutenkin olen tyytyväinen hiuksiini: niiden puolipituuteen ja väriinkin, samalla kun olen päättänyt jälleen kerran olla värjäämättä niitä enää millään keinotekoisella. Viimeisin värjäyskerta onkin toukokuulta, ja omaa väriä näkyy jo reilusti! Ei se nyt niin pahalta näytä... (Kuvia kenties jossain vaiheessa, kun saan käytettyä ulkopuolista kuvaajaa.)

Lyylin kanssa olen leikkinyt vain vähän. Huomaan, että heti kun alan stressata elämän suurista asioista, kuten terveydestä, muutun todella rasittavaksi ihmiseksi: jankkaan samaa asiaa, en jaksa keskittyä kunnolla mihinkään, tiuskin ja hermoilen. Ja ikävä kyllä juuri näissä tilanteissa alan myös nyppiä hiuksiani tai nyhtää kynsinauhojani. Toisaalta varmaan aika moni muu tekee ihan samaa, ainakin kynsinauhat ovat monella koetuksella, jos stressiä pukkaa.


Nyt taidamme siirtyä lounaan pariin, jotta viimein pääsemme ulkoilemaan, kirjastoon ja postiin sekä lopulta Lyylin isän luokse. Neiti vaihtaa tänään majapaikkaa, ja minä siirryn viikonlopuksi kirjanlukemistunnelmiin, ainakin toivoakseni. Olen niin odottanut vällyjen väliin käpertymistä, hyvää romaania ja viinilasia vierelleni. Tuntuu siltä, että sen ansaitsee. 

Aion myös kirjoitella tänne ahkerasti viikonlopun aikana, ensi kerralla toivottavasti paljon positiivisempaa tekstiä. Ei elämäni niin kurjaa ole, mutta toki vaadin olotilaani parannusta ja aion ajan kuluessa hoitaa itseni hyvävointiseksi tavalla tai toisella. 


4 kommenttia:

  1. Kiitos Sylvi vastuksesta aiempaan kysmykseeni homejuttuja koskien!

    Me asumme tällä hetkellä vuokralla opiskelija-asunnossa, joten pyrkimyksenä olisi tällä hetkellä vain saada uusi vuokra-asunto. (Helpommin sanottu kuin tehty! Toivon että päästäisiin johonkin parempaan kuin tämä, monet kaupungin vuokra-asunnot ovat varmasti paljon tätäkin homeisempia/ilmanvaihdoltaan huonompia) Mutta kiitos neuvoistasi, pidän ne visusti mielessä jos ja kun aika oman asunnon ostamiselle tulee!

    Alkoi naurattaa (tai itkettää :D) taas kuin luin tekstiäsi, minulle nimittäin juuri käy myös samalla tavalla, nimittäin nousee helposti lämpöä kun olen käynyt liikkumassa, mistä johtunee...

    VastaaPoista
  2. Kiva, jos neuvoistani oli(si) apua!

    Mä oon kovasti pohtinut tuota lämpöilyä, koska mulla ei oo koskaan ennen ollut sellaista. Mulla ei ylipäänsä lämmöt nouse helposti edes flunssassa. Olen tullut siihen tulokseen, että on nyt niin herkistynyt ja joudun koko ajan olemaan tiloissa, jossa on joko hometta tai muuta ilmassa. Omassa kodissani vähintään on partikkeleja uudesta lattiasta vielä varmaan kesään asti, sillä täällä tuoksuu sellainen puumainen, kun sisään astuu. Hajuun kyllä tottuu nopeasti, eikä se häiritse, mutta kyllähän se vaikuttaa.

    Ja sitten ylirasitus pitkien vaikeiden kuukausien yli. Ajattelin nytkin vain (vähintään tänä viikonloppuna) kuunnella kroppaa ja jättää tanssit väliin. Kyllä sitä varmasti tulee ajanjaksoja, jolloin ei enää kuumeile, ja jaksaa taas.

    Tsemppiä sulle, ja toivottavasti löydätte paremman asunnon pian! Hyvistä asunnoista voin vinkata, jos asutte Helsingissä, HOAS:n Merihaan asuntoja, yhdessä olen asunut, muutamassa muussa kaverit, enkä koskaan saanut mitään oireita. 80-lukulaisia, mutta freesejä!

    VastaaPoista
  3. Parempi olla kuntoilematta kuumeisena, siitä voi olla sydämelle haittaa. Tanssi mielikuvissa vain!

    VastaaPoista
  4. Joo, en oikeassa kuumessa tanssi, en pystyisikään!

    VastaaPoista