keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Pirkka-purkan parhaus

Niin se vain on, että Pirkka-täysksylitolipurukumi voittaa mennen tullen muut samojen markkinoiden paremmin mainostetut ja paremmilta näyttävät täsmätuotteet. Ainakin minun herkän masuni kohdalla, lompakkoa unohtamatta. 

Pirkka-purkan kilohinta on nelisenkymmentä euroa. Se on täysksylitoliksi vähän; muiden kilohinnat riipivät seitsemissäkymmenissä. Pikkupahvipurkillinen Pirkka-purkkaa maksaa siis 1,39, kun pussitetuista merkkipurukumeista maksat helposti 2,50, ehkä kolmekin euroa.

Parasta Pirkka-purkassa on kuitenkin sen sisältö: vain ksylitolia, purukumin perusmassaa, sakeuttamisainetta, aromeja, emulgointiainetta, kosteudensäilyttäjää ja pintakäsittelyaineita. Riittäähän näissäkin E-koodeja, mutta vähemmän kuin monissa. Omalla kohdallani avainsana on sorbitolin puuttuminen: vatsavaivat vähenevät huomattavasti, kun välttelen sitä, sillä jauhan purukumiklönttiäni usein tunninkin verran. 


Tätä purkkaa tulee myös käytettyä kohtuudella, sillä sen ensivaikutelma on tylsyyden ylistys, mutta maku säilyy. Liian hyvän ensimaun antavat purkat ovat nimittäin siinä mielessä petollisia, että niitä tulee otettua useammin ja syötyä vähemmän aikaa per pala tai palat. 

Omaan purukumiannokseeni sisältyy aina kolme tyynyä, puhaltelen purkastani usein palloja ja naksuttelen sitä hampaillani. Täyttä teinimeininkiä. (Mahtanee olla hupaisa näky, sillä muuten habitukseni ei teiniltä vaikuta.)

Ja sanomattakin lienee selvää, että tälläkin hetkellä toiminnassa on Pirkka-purkka, tekstin laadun takaamiseksi. Pyöränkumia en tällä ihmeaineella ole vielä paikannut, mutta eiköhän Pirkasta olisi siihenkin. Sitten voisi lähettää neuvon Niksi-Pirkkaan.

Amen. Pirkka-purkka on puhunut (tai naksunut suussa).

2 kommenttia: