tiistai 2. lokakuuta 2012

Pitää muistaa leikata!

Yksi pieni arkipäivän ärsyttäjä: liian pitkä peukalon kynsi. Sen kanssa törmää vaikka mihin. Ja se sattuu! 

Tiedättehän? Ai, ette tiedä... Häh. Luulin, että kaikille kasvaa nopeasti pitkät ja vahvat peukunkynnet. 

Kasvaisivatpa muutkin kynnet yhtä vahvoiksi. Mutta ei. Ne kuihtuvat heti sormen pään tavoitettuaan. (Vaan silloinpa törmäilisin kaiken aikaa.)


Ei muuten ole ollut käsikuviani pitkään aikaan täällä. Olitteko jo kaivanneet? No, nyt kun läksi putki taas päälle, niin eiköhän niitä ala seurata: käsi tietokoneen ruudun eessä, käsi maton päällä, käsi uuden vaatteen rinnuksilla, käsi hienon kattauksen edessä, käsi ja viinipullo, käsi ja uusi kännykkä (toiveajattelua). Eiköhän näitä aiheita (silti) piisaa.

Ihmisen räpylät vaan sattuvat olemaan niin veikeät. Pitäisi ehkä kuvailla muittenkin tassuja kuin pelkkiä omia noidankynsisiä. Eikä muuten ole kaksi tai kolme kertaa, kun oppilaat ovat kauhulla katsoneet mun peukkujen piikkejä. Että onpas oudot. Yksi ekaluokkalainen vihasi niitä, ja lähes joka tunnin alussa esitti sormillaan saksia. Ymmärsin yskän, mutta kynnet jäivät. Tavaramerkkini?

Mutta nyt ne taas vaihteeksi lähtevät kasvaaksensa viikon sisällä samoihin mittoihin takaisin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti