maanantai 19. marraskuuta 2012

Valuraudalla muotoiltuja

Kykenin vihdoin testaamaan uuden valurautaisen lettupannuni, ja sunnuntai-iltapäivän piristykseksi pannulla syntyivät elämäni ensimmäiset itsetehdyt pinaattiletut. Maku ja rakenne olivat letuissa kohdallaan; kiittääkö siitä kokkia, Skeppshultin laadukasta rautaa vaiko oivallista ohjetta, en tiedä. Joka tapauksessa sorruin maksulliseen ohjeeseen tänä syksynä ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen vuoteen ostamalla keittokirjan!


Kirja on erityisesti täällä blogimaailmassa mainetta niittänyt Safkaa, jota tuntui jo olevan vaikeaa löytää kirjakaupoista. Halusin hankkia keitto-opuksen nimenomaan sen arkipäiväisten, mutta uusien, hieman hienostuneempien vivahteiden tasolle päivitettyjen perusruokaohjeiden takia. Ei minulla itselläni olisi tullut mieleen syödä lettujanikaan parmesaanirouheella päällystettyinä, vaan nytpä tiedän, että olkoon jääkaapissani aina parmesaania, sillä niin hyvältä tämä yhdistelmä maistui. – Lyönenpä vetoa, että testaan parmesaania höysteeksi muihinkin klassisiin tai vähemmän klassisiin arkikokkauksiini. 


Muut testattavaksi pian pääsevät ohjeet ovat kirjasta löytyvät lohileivät sekä lindströminpihvi, enkä kai voi välttyä kokeilemasta avokadopastaa, joka on se tämän syksyn blogiruokahitti. Postausta siitä sentään en aio tehdä, sanottavat on varmaan sanottu, esimerkiksi mainiossa Pastanjauhannassa kerrotaan, että ohje on juuri sitä, mitä arkiruoalta odottaa: nopeaa ja maistuvaa.

Avokadosta sen verran, että niitähän minulla tuossa hedelmälautasella on usein muutama kappale kypsymässä. Tykkään syödä niitä sellaisinaankin, vaikka avokadon kanssa aina joutuukin taistelemaan oikeasta syömishetkestä. Avokadoista puhuttaessa muistan itse myös sen, kuinka olen luvannut kolmannen luokan oppilailleni viedä avokadon näytiksi, kun törmäsimme avokado-sanaan jo alkusyksyllä, eikä lapsilla ollut aavistustakaan siitä, mikä ihme vihreä hedelmä se muka on. Aina vain olen unohtanut.

Palataan vielä hetkeksi siihen toiseen vihreään: pinaattiletut ohjeineen, jos ette niiden vuoksi malta hankkia Safkaa-opusta. Kirjoitan ohjeen sen mukaan, miten sitä itse toteutin. Jossain vaiheessa tarkoitus on kokeilla lettuja tuoreesta pinaatista tehtyinä.

Pinaattiset letut:
2,5 dl pakastettua pinaattia
3 kananmunaa
5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl silputtua tuoretta ruohosipulia
1 tl suolaa
mustapippuria
ripaus mustottipähkinää
3 rkl sulatettua Oivariinia 

1. Sekoita kananmunat ja maito vispilällä. Siivilöi joukkoon jauhot, lisää sulatettu pakastepinaatti, ruohosipuli ja pippuri. 
2. Hienonna taikina sauvasekoittimella. Anna turvota noin puoli tuntia. 
3. Lisää taikinaan voisula ja paista tarvitsemallasi lisärasvalla valurautapannun helpolla pinnalla. 


Käytin itse tavallista ruokaveistä lettujen kääntelyyn ja hyvin sujui. Se juuri on valuraudan ihanuus: pintaa ei tarvitse varoa. Rasvaa toki tarvitsee sitten vähän runsaammin, mutta eihän noita lettuja nyt ihan joka viikko jaksa paistaa, joten vartalonseudun liikarasvat varmasti kertyvät muista tuotteista ainakin omalla kohdallani. Enkä voi tässä yhteydessä olla mainostamatta Oivariinia, joka takasi ainakin sen, ettei liiallista rasvanmakua lettuihin päässyt syntymään. Tokihan kokeilla voisi vaikka pelkkää öljyäkin!


Maukasta vihreää tällä ohjeella syntyi, sanoisin. Maistui myös Lyylille, joka on hyvin tarkka siitä, mitä suuhunsa panee. Vaan taidetaan meidän taloudessa vielä hivenen useammin syödä noita Saarioisten äitien paistamia lettusia, ne kun ovat niin käteviä ja takuuvarmoja, vaikkei niitä valuraudassa muotoiltu olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti