tiistai 4. joulukuuta 2012

Silityspäivitys

Päivitinpä päivänä eräänä naamakirjaan seuraavasti:

28,5 neliötä ja henkilöitä useimmiten kaksi, joko aikuinen ja lapsi tai kaksi aikuista. Otan silitysvehkeet esille ajatuksenani silittää illan aikana. Jätän silitysvehkeet esille, kun en jaksakaan, mutta ajattelen silittäväni seuraavana päivänä. Sama toistuu muutaman kerran, ja koko ajan pienissä neliöissä on tiellä iso silityslauta, jonka päälle alkaa kerääntyä tavaraa. Hyppelen tytön sängyn yli saadakseni esille hänen vaatteensa tai heittääkseni pyykkipussiin pestävää. Neljäntenä päivänä hermostun, laskostan silittämättömät vaatteet kaappiin piiloon, nostan pinon puolikäytettyjä vaatteita tuolille ja taittelen silityslaudan pois tieltä. Jepjep. Tämän olisi voinut tehdä päivänä numero yksi. Ensi viikolla sama toistuu, koska en opi.

Iron - door stop
Aina silloin tällöin sattuu, että naamakirjassa saa liudan kommentteja. Kokemukseni perusteella arkielämään liittyvät pienet havainnot keräävät näitä eniten. Silityspäivityksestäni syntyi omalla kohdallani harvinaista juttelua, kun sain myös miesnäkökulman esille. Päivitän teille tätä keskustelua anonyymisti, muunnelluin vastauksin – huomaa, että nimi aina muutettu. ;)

Aleksi: Mitä pitää silittää joka viikko? Minä joskus pakosta silitän juhlavaatteita, mutten kyllä useammin kuin pari kertaa vuodessa. 

Minä: Ensi viikolla pitää yrittää silittää ne tällä viikolla silittämättä jääneet vaatteet. (Mutta myönnän, että olen silityshullu: mm. tytön paidat pitää olla silitetyt, alusvaatteita sentään en jaksa.)

Siiri: Mun yks työkaveri haastoi vuosia sitten kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos nukkuu yönsä silittämättömässä yöpaidassa. Pelkäsin, että koko elämä lähtee käsistä, mutta päätin kokeilla. Ensimmäistä kertaa yöpaitaa päälle pukiessa sen huomaa, että onko paita silitetty vai ei. Sittemmin asiaa ei enää noteeraa. - Rennoin fiiliksin Sylvi!

Minä: Mä teen jopa sitä, että silitän käytössä ryppääntyneitä uudelleen... Joskus poikkeustilanteissa siis. Mutta on mulla aika usein sellainen olo, että aikani suuntautuu vääränlaiseen toimintaan. Onneksi en omista telkkaa, osa turhuudesta on siis tällä tavalla poistettu iltaohjelmistosta. (Netti korvaa tosin tämän aikasyöpön tarvittaessa, mutta ei aivan yhtä helposti.)

Annukka: Täällä hei toinen silitysmaanikko! :D

Aleksi: Pitää ilmeisesti kokeilla silitettyä yöpaitaa. 

Hanna: Kuulostaa harvinaisen tutulta tuo touhu...

Siiri: Aleksi, oikein odotan sun kommenttia silitetystä yöpaidasta. :D Aloittelijalle vinkiksi, että sellaisessa silkkisessä näkyy se silitys eniten, pitkässä puuvillaisessa taas tuntuu.

Elviira: Kuka kumma silittää, kysyn mä.........

Jotenkin aivan mahtavaa, että netissä keskustelua voi syntyä keskenään tuiki tuntemattomien, muttei kuitenkaan anonyymien ihmisten välille, sillä eivät tämänkään keskustelun ihmiset ole kavereita keskenään, ollen vieläpä kaikki aivan eri maailmoista ja vuosiluvuilta minulle tuttuja (tai vähän vähemmän tuttuja) tyyppejä. Facebook, joka kotoisammin saisi saada suomenkielisen nimen, on juuri siitä niin mukava väline, että se mahdollistaa aivan uudentyyppistä kommunikaatiota, joka minulle (muiden muasssa) tuntuu olevan kovin elintärkeää.

Tänne blogiinkin olen usein kaivannut enemmän kommentteja, mutta nyt olen oppinut pitämään tätä yksinäisen tilittämisen ja haaveilun paikkana. Sellainenkin on tärkeä omistaa, päiväkirjan kirjoittajaksi minusta kun ei oikein koskaan ole ollut. Kaipaan siis aina jollain tavalla lukijakuntaa, eikä lainkaan hullumpaa, jos tänne löytää tiensä hiljaisia lukijoita. Onhan minulla tuo tilastotyökalu käytössäni. :D

Mukavaa on myös joskus jakaa täällä sisältöä sieltä sosiaalisen kirjoittamisen kanavasta. Mutta mitä pitävät ystävät ja tuttavat siitä, että heidän sanojaan lainataan ja muutellaan luvatta? En nimittäin alkanut selvittää nettiin kirjoitetun kielen oikeuksia tai oikeudenhaltijoita. Sen tein, että nimet muutin ja tekstit mukailin. Mutta tarinan juoni sai säilyä. Ja omaltahan seinältäni tämän kaappasin. Älkääpä siis enää sinne kirjoitelko, jos ette halua julkisuutta, sillä teitä saatetaan lainata! ;D

Sananne ovat kultaa, ja jälleen tärkeintä on ollut löytää se hyvä tarina, sillä sitähän me kaipaamme. Kenenkään hassuutta, tapoja, kokemuksia tai arvostuksia ei ole tarkoitus vähätellä tai edes arvioida. Toivonkin, että punainen lanka on löydetty, ei mietitty ihmisten erilaisuutta tai erikoisuuksia negatiivisessa valossa.

Nyt kuitenkin iltasadun aika on ohi ja silittämiset edelleen silittämättä, mutta tällä kertaa visusti kaapin piiloissa. Hyvää yötä – huomisen tarinoita kohti!

2 kommenttia:

  1. Voi, nyt minua harmittaa, kun en ole saamattomuuttani kommentoinut... Kun luen postauksesi aina ja tykkään. Mutta nytpä sanon, että minäkin silitin ennen kaikki vaatteeni (farkut ja trikoopaidatkin), en kuitenkaan yöpaitoja ja alusvaatteita. En silitä enää muita kuin juhlavaatteita ja joitain aivan hirvittävän ryppyisiä, jonkun aikaa kaapissa seisseitä. Niin ja tyynyliinat pitää olla silitetyt, muut vuodevaatteet saavat olla. Syy silittämättömyyteen: 2 lasta 2 vuoden välein... Eipä sillä: onhan ne silitetyt vaatteet ihania, vaan aika loppuu, joten jostain on luovuttava. Lottovoittoa odotellessa: sitten palkkaan henkilökohtaisen taloudenhoitajan :)

    Ihanaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, Tarja! Joo, luulenpa, että kiireen lisääntyessä, jos joskus siis perheenlisäystä vielä siunaantuu, silittäminen on se ensimmäinen kotityö, josta joutuu karsimaan. Kun ei tiskaamisesta tai ruoanlaittamisesta oikein voi. - Samoin ihania joulunaluspäiviä, pysyköön lumi seuranamme vähintään joulun yli!

    VastaaPoista