perjantai 7. joulukuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Jännitystä syntyy, kun on kysymys piparipuuhista. ;)




Jo viime viikolla nelivuotias ja kolmekymmentäneljävuotias päättivät rakentaa pitkinä pyhinä eli itsenäisyysvapailla piparitalon. Taikina osoittautui kuitenkin liian pehmeäksi, osista tuli aivan liian paksuja ja lopulta kaupasta ei löytynyt enää valkoista valmiskuorrutetta ja tomusokeri unohdettiin ostaa.

Sen sijaan kaupasta tarttui mukaan sinertävää sokerigeeliä ja kirkkaanvihreää sokerikuorrutetta. Myös ranskalaiset pastillit olivat käyneet liian hyvin kaupaksi, ja tarinamme leipurit joutuivat tyytymään ranskalaisten amerikkalaisiin serkkuihin, jotka kyllä maistuvat samoilta, mutta ovat väriskaalassaan hieman erikoisia. Myös brittiläistä sokeria haalittiin mukaan Lontoon rakeitten muodossa; aikalailla ei-jouluisissa väreissä viihtyvät nämä engelsmannitkin.


Piparitalon osista tuli näin ollen jännittäviä retrovärisiä ilmestyksiä, joita koristeltiin niin modernein kuvioin kuin perinteikkäästi. Pienen leipuri-talonrakentajan ilo oli suurta, päivää oli odotettu ja leipomisesta nautiskeltiin, varsinkin kun palkkioksi oli luvattu aimo annos taikinaa, sitä vuoden parasta herkkua. Isompi leipurikin sai hyvän mielen siitä, että jaksoi puuhata joulua, vaikka monta kertaa mielessään ja ääneenkin hoki, että vielä teen uuden paremman taikinan ja että tätä pitäisi harjoitella! 



Vauhdikkuudessaan talon elementtien leipomisesta ja koristelusta selvittiin muutamassa vaivaisessa tunnissa. Vaarallisia tilanteita taasen on vielä tiedossa, kun (huomenna?) alkaa pystytysvaihe. Se tehdään tässä taloudessa ilman muuta sulatetulla sokerilla, sillä sen tehokkuus on taattu. Ei kai kukaan jaksa tomusokerimassan kanssa pelaamista ja odottelua, vaikka tiedossa on, että sulanut sokeri on todella kuumaa kamaa? Eivät ainakaan todelliset tekijät...

Retrojännittävyyksien jähmettymistä odotellessa leipuri-rakennusmestari-yksiköstä toinen vetelee nyt hirsiä ihan muulla tavalla kuin talon kimpussa ja toinen päätti justiinsa lähteä suihkuun pesemään jauhoisia käsiään. Näistä jauhoista onkin syytä pestä kädet kunnolla, ja unohtaa mainita joulunajan vieraille, kuka talon on rakentanut. Kun ei se nyt mennyt ihan piirustusten mukaan.

Jännitys kuitenkin hetkeksi ohi, nämä ammattilaiset ovat nyt ansaitulla tauolla. 


2 kommenttia:

  1. :D Meillä edessä huomenna samaa puuhaa. Tosin taloa ei tehdä (vaikka lapset on sitä toivoneetkin...), vaan ihan normipipareita. Yksi satsi on jo leivottu ja syöty ja tämä on sitten jo toinen. Varmasti ainakin yksi satsi leivotaan vielä, joko ennen joulua tai joulun jälkeen. Sottaista ja aikaa vievää puuhaa, mutta lapsille niin mieluista. Siitä ilosta se joulumieli syntyy.

    Mistähän muuten johtuu, että vaikka sen piparitaikinan tekee vähintään sen kolme kertaa joka vuosi, niin joka kerta se on erilaista?! Ja jos siitä tulee joku kerta erinomaista, niin miksei se ole sitä seuraavalla kerralla, vaikka tekisi (muka) täysin samalla tavalla? Elämän mysteerejä... Tai vain taitamaton jauhopeukalo täällä...

    VastaaPoista
  2. Huomasin saman! Joulumieltä saa näin toiminnallisesti parhaiten aikaan. Tein myöskin uuden satsin, ja eilen leivottiin vielä muutama pellillinen lisää miehen lapsien kera. Ja löysin hyvän reseptinkin! (Valion resepti netistä.)

    VastaaPoista