sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Olen aivan väsynyt – tee auttaa!

Jotenkin tuntuu erityisen ikävältä, että heti kun pääsee ylistämästä jotakuta, todellisuus osoittautuu hänenkin osaltaan toisenlaiseksi. Tosin ilmeisesti minulla on taipumus vaeltaa tuntemuksissani äärilaidasta toiseen, joten niinkuin Tarja viisaasti kirjoitti viime pohdintojeni kommenttiboksissa, on hyvä pysähtyä toisinaan miettimään, olisikohan vikaa omassakin peiliin tuijottavassa kuvassa ja tehdä jonkin sortin tilinpäätös – saada mielenrauha jatkaa elämäänsä.

Nyt on siis loppiaisen myötä aika antaa menneiden painua taakse, jatkaa sinnikkäästi matkaa eteenpäin, vaikka se sattuukin, ja tuntuu melkein siltä, ettei jaksaisi nyt mitään. Mietin jo hetkisen, olisiko nyt aika sairausloman, mutta en usko. Usein työ auttaa eteenpäin, eikä nyt oikeastaan ole tapahtunut mitään niin suurta, ettenkö jaksaisi raataa. Oma tietynlainen pitkäaikainen uupumustila vain huolestuttaa; lähes jokapäiväiset iltapäiväpäänsäryt ja jatkuva pinnistystila, älkää tulko uudenvuodenvieraikseni!

Juon tänään viimeistä päivää kahvia. En ole pitkään aikaan nauttinut koko litkusta kuin satunnaisesti, olen vain ollut koukussa. Parin viime kuukauden aikana olen pikkuhiljaa valmistautunut teen täyttämään elämään: olen ostanut teepannun, haudutellut siinä vihreitä ja valkoisia lehtiä, ja viime viikolla ostin Théhuoneelta Assam-teetä, jossa on paljon kofeiinia. Aamuheräämisten siis pitäisi sujua aivan samoin kuin ennen! Vähän vain mietityttää, josko vatsani sietää mustaa teetä sen enempää kuin kahvia. Mutta onhan sitten noita valkoisia ja vihreitä runsaskofeiinisiakin olemassa, luulen.

cup of tea

Eikä teetäkään saa nauttia liikaa. Onneksi oma kittaamiseni pysyy usein muutamassa kupissa kerrallaan, enkä päivän aikana pysähdy teepannun äärellä kuin kaksi–kolme kertaa. Kahvin jättämisen jälkeen määrät ehkä lisääntyvät viiteen–kuuteen, mutta se ei liene vielä paljon. Pari litraa teetä päivässä kuulostaa sopivalta, eikös? ;)

Lienee aika päättää loppiaisen myötä myös nämä liian synkiksi ja itseääntoistaviksi syöpyneet kirjoitelmat. Valon aikakausi koittaa pian, siirryn raportoimaan teille sen myötä enemmän elämän ilon puolia ja ehkä niitä konkreettisia hyviä seuraavaksi. Akupunktiokäynnistä, uuden vuoden liikunnoista, mahdollisista vaatehankinnoista, kirpputorikäynneistä, vähäsokerisesta elämästä, uusista resepteistä, kirjahankinnoista ja Lyylin kanssa vietettävästä arjesta on tarkoitus uuden vuoden postauksissa antaa pilkahduksia, vähemmän toivottavasti syntyy ihmissuhdeanalyysia. Toivon minä, vaikka sehän se on loputon lähde. 

Vaan nyt on valkoisen teen vuoro – Pai Mu Tan: vaalean keltainen, pehmeä, erityisen hieno ja aromaattinen tee, jossa on alhainen kofeiinipitoisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti