torstai 14. helmikuuta 2013

Paraskin puhuja

Kello kymmenen ja unta pukkaisi, vaan tuo kone tuolla vielä pyörii, joten ei kai auta kuin valvottaa itseään. Vaikkei se kannata, sen verran viime viikot ovat olleet päänsäryntäytteisiä. 

Nykyään kärsin pään jomottamisesta lähes jatkuvasti, ja olen taas ollut enemmän allapäin. Uusia töitä en ensi lukuvuodeksi hakenut, joten kestettävä on. Tämä hiipi tajuntaani tosissaan vasta tänään. Tosin varteenotettavia vaihtoehtoja oli tarjolla nolla, ja oma jaksaminen tuskin olisi nyt riittänyt töiden hakemiseen. Uskon silti kyllä, että se oikea paikka vielä löytyy, kunhan aika on kypsä.

Lyhyestä virsi kaunis; siellä se kone nyt linkoaa ja minä napsittuani basilikaa suoraan ruukusta suuntaan hampaita hoitamaan. Huonot tapani -listalta löytyy kohta: ei jaksa pestä hampaita joka ilta. Aiai.

Mutta omena päivässä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti