lauantai 2. helmikuuta 2013

Tapahtumattomuuden tilassa

Päivät ovat vierineet eteenpäin sellaisella arkisuudella, että tuntuu siltä, ettei ole mitään kummoisempaa kirjoitettavaa. Tanssimista, dvd-iltoja, silittämistä, ruoanlaittoa, vähän päänsärkyä ja heikosti nukuttuja öitä. Sellaista aivan peruselämää, jossa ei kuitenkaan ole juurikaan valitettavaa, varsinkin kun tiedän, että palaan varmasti hyvien öiden pariin ennen pitkää.


Eilen sain haettua postista tilaamani kirjan. Miten vaivalloista onkaan kiertää Sturenkadulla sijaitsevan Vallilan postin kautta kotiin; lykkään toimenpidettä aina niin pitkälle kuin suinkin pystyn. Tällä kertaa vaelsimme postille tarhasta ja matka kesti Lyylin tutkiessa maailmaa tunnin verran. Yksin olisin selvinnyt siitä noin 20 minuutissa, mutta sekään ei koskaan houkuttele. En taida pitää Sturenkadusta. Homman hoidettuaan sitä kuitenkin on aina tyytyväinen suureen suoritukseensa. ;)


Viikonlopun tekemisiin kuuluu myös kuvien leikkaamista lehdistä opetuskäyttöä varten. Ruotsinkokeetkin odottavat, mutta luulen, että vietän huomista mieluummin ystävän kanssa tulevaa Kööpenhaminan-matkaa suunnitellen. Tänään, pikapuolin lähdemme Egilin ja lasten luo illaksi. Ehkä siellä mielentila paranee, kun täällä haikeus niin helposti valtaa olemukseni.


Lyyli palasi eilen luokseni kahden viikon tauon jälkeen. Olemme ottaneet hyvin rauhallisesti, herkutelleet ja kuunnelleet äänikirjoja. Jotenkin sitä vain on työviikon, ihan millaisen jäljiltä tahansa, koko lailla poikki, ja tällaiset tyhjänpuoleiset viikonloput ovat parhautta. Ehkä tarvitsen nyt myös aikaa ajatella; olen tapahtumattomuuden tilassa, joka on yhtä tylsä kuin tällaiset märät ja harmaat talvipäivät, mutta niitäkin tarvitaan, jotta pystyy nauttimaan niistä hienoista aurinkoisista kevään ja kesän päivistä sitten joskus.

2 kommenttia:

  1. Onko tuo Yleinen kielitiede siis se postista noutamasi kirja? Karlssonin kirjasta tulee niin muistoja mieleen ensimmäisestä opiskelusyksystä yli kymmenen vuoden takaa :)

    VastaaPoista
  2. :D Kyllä vain. Ostin muistojani virkistääkseni, tuttu tenttikirja mullekin!

    VastaaPoista