keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Äiti vierailulla

Jotain aivojeni kehittymättömyydestä kertoo nimien sotkeminen. Kun joku puhuu minulle elokuvasta Piin elämä, kerron seuraavassa lauseessa sisarenpojastani kyseisellä nimellä. Kun olen yhtäkkiä enemmän tekemisissä jonkun sisareni kanssa, joka muistuttaa jotakuta toista sisartani – minullahan on kokonaiset neljä siskoa – saatan esimerkiksi viikonlopun vierailun ajan kutsua sisartani kaiken aikaa väärällä nimellä. Joskus huomaan erheeni, joskus siitä muistuttaa minulle vallan toista kieltä äidinkielenään puhuva siippani.

Tällä viikolla olen ollut kertakaikkisen riemastunut kevään tulosta, valosta, mutta sekoilu, mikä mielestäni on joskus aivan suloista höperyyttä, ei ole suinkaan vähentynyt. Kun sain sähköpostiviestin nimellä Mamma på besök, ihmettelin kovasti, mitenkä se puolison äiti nyt lähtee sieltä Ruotsinmaalta tänne, etenkään kun kysymys ei ole Tukholmassa asuvasta nuoresta eläkeläisestä, vaan kaukana lännessä asuvasta jo vanhemman puoleisesta rouvasta. Näinkö kovasti odotan tai pelkään uuden anopin näkemistä?

Kysymys oli kuitenkin siitä, että oma äitini on tällä hetkellä vierailulla, ja ruotsalaiseni halusi kysellä, miten on mennyt. Että kuorsaako äiti, niinkuin olin sattunut kertomaan. Mielestäni kovin suloista, suloisen epäsuomalaista aloittaa viikon ensimmäinen (ja todennäköisesti ainoa) sähköpostiviesti maanantaina kyselemällä äidistä. En jotenkin millään pystyisi näkemään, kuinka suomalainen mies tuon kysyisi. Ehkä sähköpostin lopussa, muttei sillä nyt ainakaan viestiä otsikoitaisi! 

Kyllähän minulle on kerrottukin, kuinka perhekeskeisiä ruotsalaiset miehet ovat, joten ehkäpä tämä on merkki siitä. Sen enempää ylianalysoimatta tilannetta totean kuitenkin sen olevan minulle hiukan vieras ja vähintään hymyilyttävä herttaisuudessaan. Mitenkään suomalaista miestä aliarvostamatta, heissä on omat puolensa. ;) 

Ja varmaan sangen universaali ilmiö on se, kuinka viestejä saa, jos on ollut kiva viikonloppu, ja sitten ne taas hetkeksi hiljenevät. Oma taktiikkani tosin on päinvastainen: jos mieltä murehduttaa, kirjoitan alkukantaisesti pitkän s-postiviestin, mutta jos minusta ei (juurikaan) kuulu ja Facebookissa jaksan jakaa artikkeleja ja hauskoja juttuja, niin kaikki on tavallisen hyvin.

Mutta tänään ollaan harvinaisen iloisella päällä, onhan äiti vierailulla täällä!

joy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti