perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kevään aakkoset

Nyt aakkostetaan, olenhan suomen ope ja koulukirjastonhoitaja! Tuttua puuhaa näin keväisinkin, vaikka aakkostus usein kai liittyy syksyyn, uuden alkamiseen. Minun uusi alkuni on nykyään kuitenkin keväinen: vuosi sitten asunto, nyt uudenlainen varmuus elämäni suunnasta.

UWM alphabet


Aamut - pidän entistä enemmän sopivan varhain heräämisestä; olen joko tullut vanhaksi tai muuttunut järkeväksi. Miksi sekoittaa viikonlopun tähden varhaiseksi kääntynyttä sisäistä kelloaan?

Buu ja Bää sekä lukuisat muut ruotsalaiset lastenkirjahahmot ovat kertakaikkisen mainioita! Mietin jo viimeksi Tukholmassa piipahtaessamme ostavani Buu ja Bää -pehmolelut kotiin, ihan vain senkin vuoksi, että muumeihin, viiveihin ja wagnereihin, angry birdseihin ja muihin on kertakaikkisen kyllästynyt, koska niitä näkee kaikkialla!

C-vitamiini appelsiinien muodossa. Uusi lisäys puuroaamiaiseeni!

D-vitamiinilla jatketaan. Sitä ja maitohappobakteereita käytän, mutta muuten en usko vitamiinilisiin lainkaan. 

Egil – selityksiä ei kai tarvita?

Fine dining. Edelleen käyn kalliinpuoleisissakin ravintoloissa – hienosti syöminen vain on niin ihanaa! Tämän mahdollistaa taloudellisesti Diners Clubin luottokortti, jolla kerään pisteitä, joilla voi tilata seteleitä, joilla saa illallistaa huomattavasti edullisemmin tietyissä ravintoloissa.

G-äänne, kaunis.

Alphabet


Huuma. Siihen en aivan enää usko, mutta tiedän, että ihan tällaisessa alkuvaiheen uutuudenviehätyksessä ei mikään parisuhde jatku. Ikävää olla realisti, mutta toisaalta kai helpottavaakin? Pitää nauttia alun kepeydestä kun vielä voi!

Ihminen, aina niin mielenkiintoinen. Ihmistyöstä älkää mua ottako pois, mutta nyt yhä enenevässä määrin pyydän, että löytäisin läheltä ihmistyöpaikan, jossa voisin hengittää hyvin kenties koko lopputyöurani...

Jumala. Tarvitsen vuoropuhelua elämääni, tarvitsen jostain ylempää voimaa, joka auttaisi luottamaan siihen, että kaikki todellakin järjestyy.

Keliakia, nivelreuma, Crohnin tauti, MS-tauti, diabetes... Mitä näitä autoimmuunisairauksia nyt onkaan. Kaikkia pelkään, sillä tiedän huonon sisäilman altistavan nimenomaan autoimmuunisairauden puhkeamiselle, jos muutenkin on sellaiseen taipumus. Lonkkani, lakatkaa kolottamasta!

Loma. Aina mielessä. Tällä hetkellä siihen on jäljellä enää 34 työpäivää!

Alphabet


Maksaläiskät kasvoillani. Uusi auringon tuottama ilmiö. En tykkää.

Neulominen, elämästäni hävinnyt harrastus. Nyyh, mutta aika ja into eivät ole riittäneet. Kesällä uusi yritys?

Ovikoodi 3478 oli täydellinen: ikäni ja syntymävuoteni. Se mentiin keskiviikkona vaihtamaan ihan toisenlaiseen, höh. Tosin kesän korvilla vuosia tulee lisää, joten täydellisyys olisi kuitenkin hävinnyt. Hassua muuten, että mahdollinen tuleva anoppini on taasen syntynyt vuonna 34 ollen tällä hetkellä 78-vuotias!

Pinkki. Omissakin asusteissa ja sisustuksessa viime aikoina yhä enenevässä määrin sijaa saanut väri. Tytär on vaikuttanut värivalintoihini!

Q-kirjain, kummajainen. En qeksi!



Relaa vähän! Tätä saisin harjoitella enemmän. Tänään tulee pakkoharjoitusta: olen sairauslomalla lähteneen äänen ja korvatulehduksen takia. On kohtalaisen hutera olo, mikä on minulle outoa, joten kämpän viikkosiivousta on ollut pakko lykätä!

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin odottaa lukijaansa. Minäkin odotan, odotan siltä paljon...

Todellisuus. Kuten tiedätte, esiinnymme täällä salanimillä. Todellisuudessa minulla ei ole lainkaan niin vanhanaikaista nimeä, mitä Sylvi on. Lyylin nimi syntyi, kun puhuimme hänestä pienenä Sörkän Lyylinä. Lyyli oli isoäitini sisaren nimi. Oikeasti Lyylin nimi alkaa E:llä. Olen välillä hymyillyt sitä, kuinka ensimmäinen E-ihminen saapui elämääni pian viisi vuotta sitten, siitä kahden vuoden päästä tutustuin hyvään ystävääni, jonka nimi myöskin alkaa E:llä ja nyt viimeisenä Egil, jonka nimi alkaa todellisuudessakin salanimensä kirjaimella. Todellisuus, tätä tarua ihmeellisempää!

Uusi alkuni, viime keväänä käynnistynyt. Tosin tyhjältä pöydältä ei voinut eikä voi enää aloittaa, eikä ehkä onneksi tarvitsekaan.

Vihreä laukku. Haluaisin sellaisen, ja joskus vielä hankinkin.

WC-kyltti, joku hauska tai vaikka ihan pimeä, esim. Members only.

Xylitol-purkka – mikäs muu? ;) Olen jälleen sortunut purkan syöntiin... Mutta kahvitteluun en, ja siksi kai vatsa tuota purukumiakin taasen sietää!

Yksinäisyys. En kärsi tästä enää, mutta pelkään kärsiväni joskus.

ZZZZZZZZ. Nukkuminen, prioriteettilistani kärkisijoilla.

Åbo, Turku. Siellä kävin syntymässä ja viettämässä elämäni ensimmäiset viisi ja puoli vuotta. En usko, että enää pysyvästi sinne koskaan palaan, mutta nykyään useammin ja useammin kyllä vierailen tuolla päin Suomea. Pitäisikö suunnitella vielä kevääksi siskojennäkemisreissu?

Alphabet Street


Äitiys ei ehkä muuttanut elämääni niin paljon kuin olin ajatellut, sillä asiat ovat soljuneet luonnostaan ja toisaalta olen nykyään aika paljon erossa Lyylistä. Täydellisyys on äitiydestäni kaukana, mutta niinhän se kai useimmiten on. Tässä pari päivää neljän seinän sisällä sairastaessani olen seuraillut, miten naapurin mammat työntävät kelissä kuin kelissä, mäkeä ylös, mäkeä alas rattaitaan. Jotenkaan en yhtään heitä kadehdi; olen ollut vapautettuna äitiydestä tämän viikon, eikä se ole tuntunut lainkaan pahalta, edelleenkään. Mutta ei pidä käsittää tätä väärin, erittäin mielelläni tytön tänään tarhasta haen itselleni. Kirjastosta on noudettu Uppo-Nalle-äänikirja, jotta saan lepuuttaa ääntäni, ja odotan tätä satutuokiota mielenkiinnolla minäkin. Odotan tietysti myös tytön rutistamista syliini ja iloista lapsen olemusta!

Ööö, mitä sanoit? Jotain häikkää on kuulossani, kun niin usein joudun pyytämään toistoa. Rasittavaa. Olen jo henkisesti valmistautunut joskus omaamaan kuulokojeen! Mutta vielä on kuuloa jäljellä, ja sitä käytettäköön. Keskustelut, elämän suola!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti