lauantai 13. huhtikuuta 2013

Nämä aikaiset aamut

On ollut aikaa nauttia aikaisista aamuista, kun on herännyt ennen seitsemää kuitenkaan vailla kiirettä lähteä mihinkään. Toisaalta herätykset eivät ole olleet mieluisia: nenä tukossa, yö on mennyt pyöriessä ja aamu pitää aloittaa välittömästi höyryhengityksellä, jotta saa joitain röörejä auki. Korvatkin vihottelevat, tällä kertaa myös oikea, joten tiedossa on nessujen käyttöä ja paljon kuumaa teetä. 


Ilma ulkona on sateinen. Se miellyttää, sillä eipähän mene kaunis päivä hukkaan! Mutta kolmantena päivänä jo vähän tylsistyttää; en suinkaan ole lukenut kaikkia lukemattomia lukemattomia kirjojani, mutta lehdet, pakolliset kirjoitushommat, kaikki mahdolliset pikkupuuhat, mitä kipeänä jaksaa, on nyt tehty. Jo olisi aika päästä tositoimiin. 

Yritän kuitenkin löytää elämän merkitystä myös näistä tylsistyttävistä tunneista. Ehdin kerrankin ajatella ajatuksiani kunnolla, kirjoitella tänne – vaikkakin tällaista hyvin joutavanpäiväistä jorinaa; ehkä tässä päivän mittaan jaksetaan kuunnella myös Siri Kolun Me Rosvolat loppuun! Tyttö halusi eilen välttämättä Uppo-Nallen sijaan tuo rosvokirjan, vaikka kyllähän se selkeästi vähän vanhemmille lukijoille tai kuulijoille suunnattu on. Minäkin, tehdessäni kaikenlaista muuta aivotyötä ohella, olen vähän pihalla tarinan etenemisestä.  Mutta poimimme sieltä ne parhaat palat, molemmat omamme. 

Pohdin, jaksammeko piipahtaa tänään Egilin ja tyttöjen luona – kannattaako tätä tautia lähteä tartuttamaan, kaiken lisäksi kun Lyylikin on aivan flunssainen. Tulisiko siellä nukuttua tämänkään vertaa. Toisaalta pääsisi saunaan... Näinä aamunhetkinä olen ehtinyt miettiä kaikkea hyvin konkreettista, tukkoinen pääni ei ole päästänyt minua syvällisemmille vesille, mikä lienee kyllä vain ihan hyvä. Ehdin suoda ajatuksen sille, että onpas ihanaa, kun on niin kiva koti ja sille, että harmi, kun orkidea näyttää kuolon merkkejä. Rahapuunikin olen kuivattanut, aiai. Siksipä ensimmäiset miehen tuomat kukat, värililjat toivat tarvittavaa vehreyttä ikkunalaudalle. Sekin mitä mukavin pikku yksityiskohta kodissani.


Vaan nytpä taidan vapauttaa teidät näistä tylsistä ajanvieteajatuksistani, sukeltaa blogien kimppuun, jatkaa kesken jäänyttä Kuukausiliitteen lukemista ja kenties, kenties avata romaanin – Lyyli nukkuu vielä. Tai sitten tylsästi päällystää erään oppikirjapinon kuleksimasta. Kevään tavoitteena on päällystää kaikki S2-kirjat, sillä oppilaat tekevät sitä niin satunnaisesti, että kirjat alkavat jo olla kelvottomassa kunnossa!

Hyvää alkanutta lauantaita teille lukijani; jorinoita seurannee lisää viikonlopun viihdykkeeksi! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti