torstai 9. toukokuuta 2013

Eräs siivouskevätpäivä

Elossa ollaan edelleen. Toukokuut vain pakkaavat olemaan kiireisiä. Tänään, vapaapäivän kunniaksi, olen juhlistanut ylösnousutta Jeesusta siivoamalla noin kahdeksan tuntia. Siinähän se ilon päivä sitten menikin! Mutta täytyy todeta, että hyvin iloinen ja tyytyväinen on näin illan suussa olo, kun ikkunat hohtavat puhtauttaan, kolme pyykkikoneellista on pesty ja ripustettu, osin silitettykin, vanhat pyykit silitetty kaikki, verhot pesty, silitetty ja ripustettu paikoilleen, kaappeja jynssätty ynnä muuta pientä järkkäilyä suoritettu.

Harmillista on se, että huomenna on aikainen herätys töihin, tulossa kiireinen päivä ja pientä jännitystäkin matkan varrelle. Olen harmitellut täällä itsekseni myös naapurien alkanutta tupakointi-innostusta sekä sitä, että en vain jaksa ottaa valokuvia. Olisihan teitä varsin kiva muistaa freeseillä otoksilla arjestani, kun nämä höpinätkin nyt ovat tällaisia tylsyyksiä. Ehkä tuota kameraa pitäisi alkaa kantaa tiuhemmin mukanaan!

Toukokuu on muuttumassa lempikuukseni: valo, heräävä luonto, toive paremmasta tulevaisuudesta kesäloman kolkuttaessa. Olen toisinaan aivan fiilareissa. Samalla kuitenkin loppukevääseen sisältyy aina niin iso annos väsymystä, että ihan täyteen nautintoon on vaikeaa päästä. Eilen olin kahden työkaverini kanssa ulkona syömässä hienosti; Lyon, ravintoloiden kuningas, ei pettänyt taaskaan, mutta vatsani oli outo ja väsymykseni syvää. Ilta oli kaikesta tästä huolimatta varsin mainio. Työkaverit, jotka ovat ensi vuonna entisiä työkavereita, mutta kaikesta päätellen kuitenkin edelleen hyviä ystäviäni, vaihtavat hiukan työmaisemia. Ilmassa leijui muutenkin muutoksen tuoksuja. 

Itse olen nököttänyt Helminkadulla, Helmessäni reippaan vuoden. Helminpäivänä 7.5. tuli se tasan vuosi täyteen. Tuntuu väliaikaiselta, vaikka samalla rakkaalta kodilta. Jokin tyhjyys ympäröi näitäkin yksinvietettyjä päiviä, vaikka aivan tarkotuksella päätin, että päivästäni tulee tällainen. En halunnut lähteä mihinkään, nähdä ketään tai viettää aikaa jouten. Ja niin oli hyvä. 

Nyt minua kutsuu suihku, suloinen sänky puhtaine ja silitettyine kevälakanoineen. Olen voipuneen onnellinen. Kevät, kiitos kun tulit! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti