tiistai 18. kesäkuuta 2013

Hyvästä syystä

Nyt se sitten on totta: vaihdan työpaikkaa! Astelen syksyllä erään helsinkiläisen kaupunginosan ala-asteen S2-opettajaksi vuoden projektirahalla. Melko tuore ja pienehkö koulu, kertoman mukaan hyväilmainen, ja mikä myöskin tärkeää, kohtalaisen lähellä: yksinään matkustaessa reippaat puolisen tuntia, Lyylin uuden tarhan kautta 45-50 minuuttia ja silloinkin vain kahdella kulkuneuvolla. Ei paha.

Työpaikka tuli hiukan puskista, sillä Helsingin kaupunki oli saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä tasa-arvohankerahaa, ja useasta koulusta plopsahti yks kaks yllättäen toukokuun lopulla työpaikkoja hakuun. Ei aivan tavallisin ajankohta koko vuoden määräaikaisten etsimiselle. Hain useampaakin paikkaa, mutta tämä oli ehdoton ykkönen listassa sijaintinsa vuoksi. Minulla on myös luja usko tietyllä kymmenluvulla rakennettujen tilojen kuntoon, joten täytyy nyt toivoa, että tuntuma pitää paikkansa. En ainakaan muutaman käyntini johdosta raapinut itseäni punaiseksi, kuten joidenkin muiden paikkojen jäljiltä...

Viime viikko oli siis kahden haastattelun, stressaamisen, odottelun ja miettimisen aikaa. Kohtalaisen kaameaa oli myös perjantaisen tiedon jälkeen maanantaiaamuna soittaa nykyisen työpaikkani rehtorille. Ei siellä ilahtunut ääni ollut tietoa vastassa... Nyt kuitenkin asiat ovat järjestyksessä, ja ehkä vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta. Vaikka tuntuu siltä, etten aivan vielä uskalla. Mitä jos jotain meneekin pieleen ja joudun palaamaan vanhaan?

sea smoke 1
Viime vuonna kesä meni osin pelätessä syksyn tuomia vaivoja, ja huomasin, että aloin tänä vuonna pelätä tulevaa lukuvuotta jo keväällä. Pelkkä ajatus siitä, että muutaman töissäoloviikon jälkeen alkaa sairastelukierre, jolle ei näy loppua, on melkolailla uuvuttava. Se väsyttää jo etukäteen, puhumattakaan sitten siitä sairastelusta. Toivon totisesti, että vaivat vähentyvät nyt merkittävästi, ja voin elää ihan tavallista elämää tästä eteenpäin. 

Tämä uusi työpaikka tosin on luvattu minulle vain vuodeksi, kuuden kuukauden koeajalla, ja sikäli tulevaisuus on aivan avoin. Toisaalta niinhän se on tietyllä tapaa aina, ja luulen, että olen valmis monenlaisiin riskiratkaisuihinkin tulevien vuosien aikana, sillä uskon itseeni, ammattitaitooni ja maailman avoimuuteen; vielä vähän aikaa kaikki on mahdollista, eikös? ;)

Nyt olen ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen pärjäillyt allergialääkkeittä yli kaksi viikkoa, joten ristin kesäkuuni lääkkettömäksi lomanaluksi. Heinäkuussa täytyy kuitenkin alkaa valmistautua pujon kukintaan, mutta yritän nyt elää muullakin tavoin hetkessä; luottoni siihen, että elämässä kaikki järjestyy, kuten pitääkin, on taas pikkaisen lisääntynyt. Tuo uuden työpaikan saaminen oli nimittäin niin ihmeellinen tarina, kun kaiken järjen mukaan juuri sen paikan, mihin todella paljon haluaa, ei ikään kuin kuuluisi avautua liikaa hamuavalle. Pelkäsin myös menettäneeni mahdollisuuteni, kun turisin niin tyhmiä puhelimessa, kun soitin takaisin useaan kertaan minua tavoitelleelle rehtorille. Mutta taisi olla taiteilijasielu hänkin: haastattelutilanne oli melko luova ja jutusteleva. Taisin siinä sitten kysymysten puutteessa ruveta itse esittelemään itseäni; ei mennyt kyllä sekään osio aivan nappiin, kun toistelin itseäni ja höpisin kaikenlaista ylimääräistä, mutta ilmeisesti riittävän hyvin kuitenkin. :D 

Itse koulu vaikutti selkeältä paikalta, rehtori oli siis hyvin mukava ja helpostilähestyttävä ja se pieni osa henkilökunnasta, johon tällä viikolla koulussa käydessäni törmäsin, oli rentoa väkeä. Tietenkään ei voi koskaan tietää, miten tulee viihtymään, ja harmittelen kyllä jo nyt nykyisten aivan mahtavien työkavereideni menettämistä. En jotenkin pysty uskomaan, että aivan vastaavankaltaisia ystävyyssuhteita uudesta paikasta pystyisi löytämään, mutta kenpä sen tietää. Joka tapauksessa koulu on puolet pienempi, joten henkilösuhteet ovat siellä ehkä muutenkin hieman erityyppisiä. Ja yhteistyötä tulen S2-opettajana tekemään hyvin paljon, uudessa koulussa myös yhteis- tai samanaikaisopettajana. Siinä haastetta kerrakseen! Odotan kyllä innolla uusia kuvioita ja oppilaitakin – ja mielessäni heitän hyvästejä edellisille. 

Työasiat siis pyörivät vielä lomalaisen ajatuksissa. Vaikka on edelleen rauhaton ja hieman epävarma olo, tiedän tekeväni oikeita ratkaisuja. Tein lähtöpäätökseni hyvästä syystä, en hetken mielijohteesta, ja parisuhderintamallakin tuntuu oikealta nyt odottaa, nauttia vielä melko tuoreesta suhteesta vailla kiirettä yhteiseen arkeen, asuntoon tai muunlaiseen sitoutumiseen. Vaikka ikää on mittarissa, vielä on aikaa. Tänään olenkin fiilistellyt keskipäivällä täyteen tullutta ensimmäistä vuottani Egilin kanssa.

Ja nyt on aikansa tällä, työsuhdemuutoksella. Siis kipin kopin keräämään siihen energiaa kesästä!

Sea
Umer Malik: Sea 

EDIT: Tekstiä on editoitu elokuussa 2013 uuden työpaikkani jäljittämisen heikentämiseksi. Yritän olla anonyymisti, ettei henkilöllisyyteni paljastu eikä työpaikkani joudu kärsimään blogissa esittämieni kokemuksieni vuoksi. Pyydän huomioimaan, että homeallergiani on minun allergiani ja reagoin sellaisiin määriin hometta, joista ei terveille ihmisille juuri ole haittaa tai vaaraa. Paikat, jotka ovat minulle "homekouluja" tai "homekoteja", voivat siis olla muille aivan tavallisen terveitä tiloja. 

2 kommenttia:

  1. Onnea! :) Mahtavaa, että asiat järjestyvät toivomaasi suuntaan. Nyt voi huokaista ja ladata akkuja syksyä varten.

    Ihanaa kesää sinulle ja Lyylille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Alkaa olla pikkuhiljaa onnellinen ja tyyntynyt olo, kun uskaltaa uskoa tämän todeksi. Samoin ihania kesäpäiviä teille kaikille!

    VastaaPoista