maanantai 1. heinäkuuta 2013

Täyslomaviikko maalla, puhuen elämästä

Viikko mummilassa vierähti kuin humauksessa. Alussa tuttu lomanalustunne, että mitä minä täällä oikein teen, miksi en tyytynyt arkeeni, koska vain pitkästyttää, tuntuu oudolta ja omituiselta ilman arjen tuttuja rutiineja. Ja lopussa tunne on päinvastainen: nytkö tämä jo on ohi? Toisaalta paluu kotiin oli mieluisa, sillä eivät nämä reissut tähän loppuneet: huomenna (tai oikeastaan jo tänään!) lähdemme Lyylin kanssa Osloon ja sieltä sitten Egilin kotipaikkakunnalle Ruotsinmaan puolelle. Viikon retki jälleen edessä.

Tyttö pelaa edelleen

Tyttö pelaa

Jos tiedossa onkin suunnistamista tuntemattomilla tantereilla, niin tämä viikko oli täyttä lepoa: useita päiväunia, kirjan lukemista, vetelehtimistä viltin päällä, shakkia, leipomista, herkkuja, uintiretkiä. Seurana myös vanhin pikkusiskoistani, mikä takasi sen, että yömyöhään asti juotiin teetä, ehkä pelattiinkin, joskus venyteltiin ja taatusti puhuttiin, höpöteltiin, juoruttiin itsemme uuvuksiin asti. Lyyli taasen tutki maita ja mantuja: papan kanssa opeteltiin luontoa ja pelattiin tennistä, mummin kanssa leikittiin, ja täti oli se huippuihminen, joka jaksoi uittaa ja lukea, naurattaa ja riehua.

Leppiskädellä

Omalla kohdallani erilaista viime vuosiin verrattuna oli uiminen: yleensä en uskaltaudu luonnonvesiin, koska olen niin kylmänarka. Vain erikoistilanteissa, kuten juhannuksina, olen pulikoinut lammessa tai joessa, hyvin harvoin meressä. Nyt oikein nautiskelin joen lämpöisestä ja pehmeästä vedestä, sillä poikkeukselliset helteet olivat lämmittäneet sen syviä vesiä myöten. Sauna tietysti silti tarvittiin; näin uimisnautintoon yhdistyivät mitä miellyttävimmät puusaunan löylyt.

Vanhat lehet ja uudet halot

Lyyli

Mummula alias isomummila on ihana paikka, vaikka kovin harvoin tulee hyödynnettyä sen mahdollisuuksia. Itse päärakennus tosin onkin aika huonossa kunnossa ja täynnä tavaraa, mutta piharakennuksen saunakamarissa voi hyvin asua kesäisin; se on minulle legendaarinen paikka, sillä siellä vietin Egilin kanssa parisuhteemme ensimmäiset yöt, heinäkuussa jatsien aikaan. ;) Tosin vuosipäivää vietämme kohtaamispäivänämme kesäkuussa, sillä suhteen alkua on vaikea määritellä tarkasti. Ja kohtaamispäivä on sikäli hauska merkkipäivänä, sillä se sattuu olemaan vanhempieni hääpäivä. 

Näin ajatukseni karkailevat harmonisen kesälomaviikon jäljiltä parisuhteeseen. Ei voi toki muutenkaan sanoa, että olisin onnistunut olemaan hiljaa miesasioista, mutta kohtalaisen stressitön kuitenkin olen ollut parisuhteeni kohtaloista, vaikka viime aikoina tulevaisuus onkin mietityttänyt kovasti. En nimittäin osaa vielä sanoa, että tässäkö tämä nyt sitten on. Ensimmäisen kohdalla sitä oli muka niin kovin varma, alusta asti. Nyt olen alusta asti ollut täynnä epäröintiä; johtuneeko sitten haavoista, joita on matkan varrella saanut tai siitä, että sydän ei koskaan enää ole täysin ehjä. Vai onko epävarmuuden syy siinä, että sain paketin, jota en oikein odottanut?

Kysymyksiä, joihin ei vastauksia löydy, mutta toivottavasti ensi kesänä osaan vastata siihen, että onko tämä paketti sitten se, jonka otan vastaan ja haluan: ruotsi, kaksi lasta ja monella tapaa erilainen tapa käsitellä maailman ilmiöitä. Mietityttää, mutta nämä miettimiset siirrän nyt tulevaisuuteen. Nyt on loman, myös aivoloman aika!

Takapihaa

Keinuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti