torstai 25. heinäkuuta 2013

Toiveikas torstai

Piti lähteä lenkille heti aamutuimaan, siis kympin pintaan, kun olin herännyt. Juu, arvatkaapa vain, teinkö sen. En, koska en ole aamupäiväkuntoilija. Minä jaksan parhaiten liikkua ilta-aikaan, kun olen täynnä niin sosiaalista kuin henkistä ravintoa – ja ehkä vähän sitä fyysistäkin. 

Samalla tässä mietin, että saako sitä laisinkaan liikkua, kun on nuha. Heräsin nimittäin aamulla aivan kummaan tukkoisuuteen, sillä yhdeksänkymmentäkahdeksanprosenttisesti flunssani alkavat kurkkukivulla. Nyt ei ole kipuja, vain nuhaa, eikä se ole allergista. Outo kesä, menisin heti täällä ristimään. Vaan outo on ollut vähintäänkin päiväni alku.

Soitin pankkiin säästötilistäni, sillä en ole nettipankissa saanut säästöjä ulos. Selvisi, että olin tunkaissut rahani eläkesäästötilille, ja näin ollen näyttäisi mahdottomalta siirtää rahoja tililtä pois ennen eläkeikää. Ei noussut ärräpäitä huulille, eikä edes kyyneleitä silmiin. Olin vain, että jahas, pientä säätöä. Eihän tällaisessa tilanteessa voi kuin keksiä varasuunnitelman, kun noita rahoja nyt sattuu palkkapäivän siirtyessä myöhemmäksi tarvitsemaan ihan elämiseen. 

Jotenkin kummasti tuntuu silti siltä, että kyllä ne rahat sieltä tililleni pomppaavat takaisin. Olenkohan nyt utopistisen toiveikas vain? Ehkä sekin on pelkkää positiivisuutta! Kyllähän kuitenkin elämästä selviän vaikka sitten nostamalla kaikki muut säästöt, mikä on asunnonvaihtoa tai korkojen nousua ajatellen täydellisen typerää, sillä sitä varten minut on määrätty pakkosäästäjäksi. Muuten ei olisi asuntolainaa tippunut. 

No, humanisti höpöttää nyt näistä rahajutuista sen minkä ymmärtää ja toteaa, että emme me kyllä samaa kieltä puhuneet sijoitusneuvojan kanssa. Puhui jotain myymisestä, kun minun mielestäni tilien välillä rahaa vain siirretään, tilille rahaa pannaan tai sieltä otetaan rahaa. 

Vaan nyt minä siirryn juomaan lisää teetä. Erehdyin ostamaan liian makeaa purukumia, enkä muuta tekisikään kuin pureskelisi sitä. Päivässä kuluu ehkä 30 palaa. Olen siis jälleen purkkaholisoitunut, vaikka keväällä meni jo ihan hyvin purkan kanssa: kulutin säännöllisesti päivän aikana sen kymmenisen palaa. Olen kuitenkin toiveikas myös addiktioni suhteen. Kunhan vain muistan ostaa tylsänmakuista tavallista jauhettavaa, en sorru tällaisiin summiin. 

Ps. Juuri saamani tiedon mukaan rahojen siirto normitililleni on onnistunut. Jee, pääsen siis jopa lomamatkalle ennen eläkeikää!

Uusipurukumipaha

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti