torstai 29. elokuuta 2013

Ajelehdintaa

Huomaan viikon ainokaiseksi kirjoituspäiväksi vakiintuneen nyt torstain, illan, jolloin alan olla aivan ryytynyt arjesta ja purkautumisen tarpeessa. Torstaisin useimmiten myös siivoan asuntoni, jättäen jumpat ja lenkit tai sen sellaiset suosiolla väliin, kun jaksaminen on mitä on.

Tämä viikko ei ole tässä poikkeus, vaikka poikkeuksellinen se on siinä mielessä, että en ole jaksanut kuntoilla laisinkaan, olen vain ylensyönyt pitääkseni mielialani virkeänä ja toisaalta nautiskellut loppukesän lämpöisistä iltapäivistä tekemällä Lyylin kanssa pyörä- tai lautaretkiä. Neiti nimittäin sai postista tiistaina potkulaudan, sillä totesin, että tasapainoharjoittelu ei olisi pahitteeksi. Samalla lapsen päivään saa kuin huomaamatta lisää liikuntaa – ja uuden mukavan ajanvietteen. Eikä pahitteeksi olisi sekään, että kolmentoista minuutin kävelymatka lähimmältä bussipysäkiltä tarhalle lyhenisi vaikkapa kahdeksaan. Tosin tällä hetkellä tilanne taitaa olla päinvastainen: potkuharjoitukset vievät kävelyäkin enemmän aikaa!

Muuten viikko on ollut täynnä ajatuksien ajalehtimista. Niillä ei ole suuntaa, testaan mielessäni kaikenlaisia tulevaisuudensuunnitelmia, mutta mikään ei oikein istu. Töissä voin ja viihdyn aavistuksen paremmin, vaikka monet asiat vaativatkin vielä hiontaa. En ole vain oikein jaksanut kunnolla paneutua mihinkään muuhun kuin oppilaisiin ja oppitunteihin. Samanaikaisopetus on ja säilyy mörkönä, eikä ole lähtenyt oikein toimimaan. Koppitoiminnan tasolla edelleen ollaan, enkä ole siitä oikein iloissani. Mutta en vielä luovuta! Vaaditaan aikaa, vaaditaan ehkä koulutustakin, malleja...

Haikuilu entiseen on eron jälkeen aina hetken, ehkä pidemmänkin tovin, vahvoilla, kunnes uusi arki ihmisineen ja toimintakuvioineen alkaa tuntua yhtä hyvältä, lopulta ehkä paremmaltakin. Edellinen työpaikkani oli työmarkkinoilla eräänlainen ensirakkauteni, ja sellaisesta on sitäkin vaikeampaa päästä yli. Eikä sitä tietenkään koskaan täysin unohda, vaikka tietää, ettei paluuta nuoruudenheilan syliin olekaan.

Toivon kuitenkin, että perjantai häivyttää haikuiluni ja suuntaa etsivät suunnitelmani sikseen ja pääsen lukemaan jotain niinkin haastavaa kuin viikon aikana kertyneitä mainoslehtisiä, käymään kolmen kuukauden tauon jälkeen tanssitunnilla tai ulkona vaikkapa vaihteeksi kävelemässä. Aila Meriluodon Nuoruuden päiväkirjat odottavat tuossa avaajaansa, ja jos nyt pian vetäydyn unipuulle, saattaa olla, että jaksan huomenna keskittyä johonkin astetta haastavampaan kuin netin selailuun. Pidin kovasti viimeksi lukemastani Meriluodon Mekko meni taululle -päiväkirjasta, joten odotuksiakin on. 

Ja ei kai ajelehtimisessa loppujen lopuksi mitään vikaa ole, kunhan varautuu siihen, että ehkä pian edessä on koski ja melan tulee löytyä venosesta. Vai onko se ajelehtimisen todellisin vaara kuitenkin siinä, että koskea ei koskaan tavoita, kun kiertää ajelehtien ympyrää? Ovatko totta ystäväni alkuunpanemat pohdinnat siitä, että kaikki, mitä olet kolmeenkymmeneen ikävuoteesi mennessä kokenut, toistuvat elämässäsi tästä lähtien muodossa tai toisessa ja vain hyvin harvoin saat kokea pisaran jotain täysin uutta?

Boat reflection

2 kommenttia:

  1. Tekee mieli kiistää ystäväsi pohdinnat - siis että kaikki, mitä kolmeenkymppiin mennessä on kokenut, toistuu ja vain harvoin tulee pilkahdus uutta. Itse tunnen voimaantuvani pikku hiljaa matkalla kohti neljääkympiä ja uskaltavani tehdä monenlaista sellaista, mitä oikeasti haluan ja mihin nyt myös ymmärrän pystyväni. Jos tämä ei ole uutta, niin ei sitten mikään. Toivon sinulle samanlaisia voiman ja oivalluksen hetkiä!

    VastaaPoista
  2. Hyvä! Ehkä itsetuntemus ja elämänhallinta lisääntyvät matkan aikana, ja kolmenkympin jälkeen tietynlainen seesteisyys lisääntyy. Luulen, että ystäväni tarkoitti lähinnä tiettyjä ulkopuolisia sykähdyksiä, jotka toistuvat: tiettyjä teemoja, kuten omalla kohdallani ruotsin kieltä, allergioitani yms. Olin jo kerran kokenut ne, ja nyt lähdin uudelle kierrokselle! No, teoria muiden joukossa. Kuulostavat ihanalta nuo oivalluksen hetken, odotan niitä kohdalleni! Mukavaa syksyä Sinulle!

    VastaaPoista