keskiviikko 7. elokuuta 2013

Jotain uutta, jotain vanhaa – harmitusta ja toivoa yhtäaikaa

Heti alkuun huonot uutiset: uudessa luokkatilassani, pikkuisessa huoneessani on huono ilma. Eräs kaappi haisee, ja tiedätte varmaan miltä. Huonoa tuuria sanoisin, sillä koulu tuntuu muuten olevan hyvässä hapessa, enkä muissa tiloissa ole havainnut kuin korkeintaan huonoa ilmanvaihtoa. Tietenkin kaappeja siivotessani reagoin aika vahvasti tähän tuotteeseen, mutta onneksi ei niissä kaapeissa asua tarvitse, eikä koko ajan siivotakaan. ;) Luokkatilani on nimittäin nyt puunattu ja järjestelty viimeistä piirua myöten. Siihen olenkin hyvin tyytyväinen, ja tietyllä tapaa olen vakuuttunut myös siitä, että työpaikan vaihto oli kuitenkin se oikea ratkaisu tähän hätään, eikä mihin tahansa paikkaan, vaan olemassa olevista vaihtoehdoista juuri tähän kouluun.

Oma uusi luokkatilani on oikeastaan makuuhuone: se on entisen talonmiehenkolmion yksi huone, ja sikälikin opetukseen melko väliaikainen ratkaisu huonoine ilmanvaihtojärjestelmineen. Rehtori pahoitteli heti alkuun, että saisin aika olemattoman oman tilan. Olin silloin aivan tyytyväinen. Nyt ajattelen asiasta näin: Tulen viettämään luokassani tai työtilassani, miksi sitä nyt kutsuisi, toivon mukaan korkeintaan puolet työajastani, sillä minut on palkattu nimenomaan samanaikaisopettajaksi. Suurin osa opetuksestani tapahtuu siis oikeissa luokissa tai niiden ulkopuolelle sijoitetuissa pienissä ryhmätyöpisteissä käytävillä. Omaan luokkaani tuon oppilaita kyllä tietyissä tapauksissa, tehoharjoittelemaan esimerkiksi reaaliaineiden käsitteistöä tai kertaamaan kokeeseen. Lähinnä kysymys on isommista oppilaista. 

Talonmiehenkolmioon kuuluu tietysti myös olohuone ja toinen pikkuhuone. Tämä pienempi tila on psykologin käytössä muutamana päivänä viikossa. Olohuone on lisäsäilytystila ja työtila. Ehkä saan käyttää tarvittaessa sitäkin oman luokkahuoneeni sijaan, ainakin niinä päivinä, kun psykologi on poissa, jolloin vältyn jälleen oleskelemasta aivan liian lähellä kriittistä kaappia ja sen takana olevaa ilmeisesti vuotanutta ilmastointihormia (vuotojälkiä seinällä...). Vähintään tuntisuunnitteluni teen mieluummin tässä tilassa tai opettajainhuoneessa, osin ehkä kotonakin.

Ja sitten keväällä, jos viihdyn ja voin muissa tiloissa hyvin ja minua tarvitaan koulussa jatkossakin, otan asian puheeksi ja voimme yhdessä miettiä asiaan ratkaisua. Ongelma on tällä kertaa kuitenkin paikallinen; edellisessä koulussani ilma oli kaikkialla lähes samantasoista – toisaalta silloisessa luokassani ei ollut mitään yksittäistä huonon ilman lähdettä, mutta toisaalta missään ei ollut itselleni tarpeeksi hyvääkään ilmaa tarjolla. Ehkä uudelta koululta löytyy minulle jokin muu tila tai ehkä ongelmakohdan voi remontoida. Enkä tiedä edes, saanko jatkaa koululla tämän lukuvuoden jälkeen, joten nyt kannattaa varmasti keskittyä vain olemaan hyvä samanaikaisopettaja isoissa ja freeseissä luokkatiloissa.

Täytyy kuitenkin myöntää, että ilmassa on ollut pettymystä. Miksi taas, miksi aina näin? Toisaalta tämä on ristini, ja joudun saman ongelman eteen muutenkin jatkuvasti. Hometta vain on kaikkialla, ja elimistöni on pakko myös oppia sietämään sitä – johonkin pisteeseen saakka. 

Nyt on tarkoitus tyyntyä, vaieta toviksi. Sitten kun aika on kypsä, kenties jo ennen kevättä, mutten suinkaan lähiaikoina, otan asian puheeksi, ja ehkäpä siihen todellakin löytyy ratkaisu. Onhan täysin järkeenkäypää, että tällainen ongelma on ratkaistavissa, toisin kuin laajempi huono ilmanlaatu. Seuraavaksi suurin "iso möykky" kohdallani onkin sitten tuon yhteisopetuksen virittäminen, sillä siinäkin sitä todellista haastetta ja haastettavaa kyllä löytyy, myös oman pääni sisällä. 

Mielenkiinnolla jään siis odottamaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Vähintään se näyttää varmalta, että omassa luokkatilassani, siinä kymmenneliöisessä makuuhuoneessa, tuskin paljon turhia minuutteja vietän.

kiwi's room 1

3 kommenttia:

  1. Ps. Äsken tehty lisäys edelliseen aihetta sivuavaan tekstiini sekä muutama muu lause, pätevät ja toimivat hyvänä muistutuksena itsellenikin:

    Yritän olla täällä blogissani anonyymisti, ettei henkilöllisyyteni paljastu eikä työpaikkani joudu kärsimään blogissa esittämieni kokemuksieni vuoksi. Pyydän huomioimaan, että homeallergiani on minun allergiani ja reagoin sellaisiin määriin hometta, joista ei terveille ihmisille juuri ole haittaa tai vaaraa. Paikat, jotka ovat minulle "homekouluja" tai "homekoteja", voivat siis olla muille aivan tavallisen terveitä tiloja. En pyri mustamaalaamaan mitään koulua, yritän vain löytää itselleni elämän, jossa voin helposti hengittää.

    VastaaPoista
  2. Hyvä vaan, että otat homeasian esille. Samalla lailla vakavasti herkistyneitä on varmasti paljon, kun korjauksissa viivytellään. Kannattaa varmasti ottaa puheeksi koulullakin, jos se vaivaa, sillä asialle pitää joskus kuitenkin tehdä jotain. Opetuksellisesti mielenkiintoista lukuvuotta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Näin ajattelinkin, eikä minulla mielestäni ole asiassa menetettävää. Mutta aloittelen lukuvuoden ensin normaalisti, ja otan asian esille alkutohinoiden laannuttua. Toivon totisesti hyvää lukuvuotta, itselle ja muille!

    VastaaPoista