torstai 22. elokuuta 2013

Korvat on ja korvaton

Huoh, mikä viikko. Eikä se ole vielä edes ohi.

Pussaavatpuput

Sen suurempia selittelemättä totean eilisen aikana syntyneen ajatukseni: kyllä se minun on aika siirtyä työelämässä muihin haasteisiin, ja niitä voisivat olla vaikkapa eri firmoissa aikuisten opettaminen ja jonkinlaiset oikoluku- ja käännöshommat. Ei tarvitsisi edes yrittää kestää julkisia paikkoja, kun en niitä kerran kestä.

Puputpoydalla

Tästä voitte päätellä, että en voi uudessa työpaikassani hyvin, sillä juuri tuo yläkerta oman luokkatilani sekä opettajainhuoneen osalta on sitä huonoilmaista laatua, oma huoneeni niin huonoa kaliiperia, että homeen haju tarttuu jopa tekstiileihin. 

Lopputulos on ulos: olen jalkautunut muihin, kulloinkin vapaana oleviin luokkatiloihin, enkä pienryhmätyöskentelyyn ajatellussa huoneessani juuri aikaa vietä. Mutta vaikuttaahan tuo silti, ja nyt jo yskin ja niistän, puolentoista työviikon jäljiltä. Puhumattakaan itseni raapimisesta...

Puputikkunalaudalla

Mutta eipä tässä muuta huolta elämässä. Kunhan nyt jotenkin kestäisin tämän yhden vuoden elämästäni taas kerrallaan, toivoen tietysti, että jalkautumiseni muihin tiloihin alkaa tuottaa tulosta, etten sairastu niin pahasti kuin viime talvina. 

Ehkä muuten meneekin sitten niin hyvin, että ei kannata enempää valittaa. 

Puputjamies

Joillain pupuilla korvat on, 
joillain vain yksi onneton, 
joku ehkä korvaton. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti