sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ikkunalauta

Intouduin eilen ikkunalaudastani: se oli asuntoni täysremontin yhteydessä ikkunan alle asennettu, onhan kämpässäni muun muassa uudet ikkunat, ja maalattu sitten ikäänkuin todella kekseliäästi saman väriseksi kuin tuliterä tammiparketti eli sellaiseksi tietyn ruskeaksi. Tammiparketti, sittemmin tässä asunnossa jo toinen laatuaan, on kaunis. Ruskean sävyt vaihtelevat, mutta perussävy on melko neutraali, ei taita punaiseen, ei ole liian vaalea, muttei tummakaan. Tiedättehän te tammen!

Vaiheessa
Ensimmäisen tunnin hioin lauantaiaamulla ennen kirjamessuille lähtemistä: tässä ikkunalauta tunnin työn jäljiltä perjantain messuostoksilla lastattuna


Paha vain, että tammen väriseksi maalattu mäntylevy ei näytä aivan yhtä hyvältä. Mänty, tuo halpa puu, on isketty aika kovin ottein tuohon ikkunan alle, liimattu vielä kiinni erikoisilla klumpeilla. No, ajaa asiansa ja olen iloinen sen olemassaolosta, mutta olisihan sen voinut vaikka jättää maalaamatta tai maalata valkoiseksi, sillä minulla kesti viisi tuntia hioa levystä ruma ruskea väri pois. Hullu kun olin, en ollut hankkinut hiomahiirtä, ja sain sitten päähäni kesken hiomisen illalla, että haluan koko kaamean värikerroksen pois, jotta voin mahdollisesti kuultomaalata levyn valkealla. 

Alku
Alussa luulin selviäväni pelkällä pehmeällä hiomasienellä vain pintaa hieman avaten


No, tulipa terapoitua itseä tällaisella mekaanisella puuhalla sitten oikein olan takaa. Valvoinkin melkein kolmeen, kun sitten vielä siivosin hiomapölyä pois. Kumma kyllä, että vaikka köhässä ja keuhkokivussa olenkin viettänyt viikkoni, tämä pölypuuha ei yhtään lisännyt yskääni! Ilmeisesti olen allerginen lähinnä homeelle, en niinkään reagoi pölyyn. Hyvä juttu näiden kotikunnostamisieni kannalta, vaikka olisin kyllä sata kertaa mieluummin pölyherkkä kuin homeherkkä, jos suuntaukseni itse saisin valita.

Pidemmälläjo
Sittemmin tartuin järeisiin aseisiin


Sen kyllä vannon, että kertaluonteiseksi sai tuo käsinhiominen jäädä, sen verran kipeät ovat nyt kädet ja jumissa niskat. Eniten ehkä harmittaa se, että minulla olisi ollut kaikkea muutakin mukavaa mielessä iltani varalle, enkä ehtinyt nyt siitä setistä mitään. Mutta kaipa tämä terapia täytti tehtävänsä, kun olen tällä erää ihan hyvällä päällä odotellen ikkunalaudan ensimmäisen valkoisen värikerroksen kuivumista suunnitellen päivän iloja (ja velvollisuuksia) kuten kirjamessuilta hamstraamieni kirjojeni aloittamista.


Valmistaenneväriä
Sunnuntaiaamun auringossa paistattelevat kirjamessulöydöt (kera Lundbergin kauan laudalla maanneen teoksen) – ja puhtaaksi hiottu ikkunalauta


Kaikkea lie hyvä kokeilla – kerran. Nyt vain peukut pystyyn, että valkoisesta tulee kivannäköinen;  ainakin se tuota maalattua tammenväriä paremmin sopii uuden saarnipuisen pöytäni pariksi. Sitä tässä vain pohdin, kun remontoinnista en mitään tiedä, että olisiko levy syytä vielä lakata lopuksi? Kestäisi paremmin? Vai pilaako pinnan? Auttakaahan, tietäväiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti