lauantai 12. lokakuuta 2013

Liian kova, liian pehmeä vai juuri sopiva?

Olen tullut vanhaksi, jos särkyjä on uskominen. Tai sitten olen vain tajunnut jotain uutta kodistani.

Nyt on nimittäin niin, että futon-patja on liian kova. Kahdeksan vuoden ajan littaan tamppaantunutta puuvillaa, olkoonkin sitä runsaat kymmenen senttiä, ei enää palvele tarkoitustaan ainakaan tässä kodissa. Lonkkani ovat nykyään säännöllisesti kipeät, ja vaikka säryt eivät johtuisikaan (yksin) futonista, patjan huonoutta alleviivaa se, että herään joka ikinen aamuyö pyörimään ja etsimään asentoa. Huomaan usein herääväni selältäni, mikä on minulle täysin merkillinen tapa nukkua! Viimeksi nukuin selälläni viisi ja puoli vuotta sitten, kun Lyyli vatsassani vaikeutti kyljellä makaamista.

The Old Futon

Miksi juuri nyt on alkanut tuntua niin kovalta? Siksikö, kun elämä on muutoinkin ollut kovaa? Teoriani on, että ero vapautti minussa energiaa huomioimaan ja huomaamaan asioita, koska suhde oli vienyt niin paljon voimavarojani, etten silloin ehtinyt. Vietin Viikissä myös niin monia öitä, että kovuus ei ehkä ehtinyt häiritä. 

Ensiavuksi ostin futoniin uuden petauspatjan, mutta sepä ei sitä pehmentänyt. Oli kuitenkin tarpeen vaihtaa sisältä möykkyyn mennyt futonpetari uuteen ja kyllähän petarin kuitenkin tarvitsee, vaikka itse patja menisikin uusiksi ja vaikka uusi patja olisi jotain aivan muuta kuin puuvillaa, mitä petari on.

Syksystäni näyttääkin tulevan insvestointien syksy, sillä satun saamaan veronpalautusta ja tarvitsen todellakin kipeästi muutamia parannuksia tänne. Patjan ja vähän aikaa sitten mainostamani uuden kameran lisäksi aion hankkia uuden ruokapöydän, sillä tämä reilut vuosi sitten käytettynä ostamani 60-luvun lastulevyinen pöytä on alkanut aivan viime kuukausina kuoriutua pinnoitteestaan, eikä se tietenkään ole kaunista katseltavaa eikä kovin kätevää. Päätin myös vihdoin kunnostuttaa pöytään kuuluvat tuolit: ne ovat puisia, kauniita ja mieleisiä, mutta tarvitsevat hiovaa kättä ja uuden maalikerroksen. Olinhan ajatellut kunnostaa tuolit heti hankittuani pöytäryhmän edelliskesänä huuto.netistä, mutta se jäi, kun kesä vain livahti alta pois.

Table 001

Kerroinko, että samalla kun päätin olla veronpalautusrahoilla lähtemättä Buenos Airesiin, sitouduin pääsiäisenjälkeiseen hiihtoviikkoon Saariselällä? Sinne sitten katoavat anteliaan verokarhun loputkin tuliaiset. Ei se matka, mutta palkaton viikon virkavapaa maksaa! Opettajalla kyllä lomia piisaa, mutta niiden ajankohdat ovat sidottuja. Vuoden viidestoista lomaviikko olkoon arvokas monella tapaa.

Kerroinko myös sen, että minusta tuli muutama päivä sitten täti toistamiseen? Ja pian tulee kolmatta kertaa. Elämme jännittäviä aikoja! 

Elämme myös sekavia aikoja, sillä sillisalaattiahan tämä postaus on ollut. Mutta ehkä se kertoo myös siitä, että olen pehmennyt ja juuri nyt elämä on ihan sopivaa. Kunhan saan patja- ja pöytäasiat kuntoon. ;) Ei tämä elämä koskaan kai aivan valmista ole.

2 kommenttia:

  1. Onnea tuplatädille!

    Futonille 8 vuotta on jo aika hyvä ikä, ei ihme jos alkaa lonkkia kolottaa. Saman koin minäkin, vaikka täytyy tunnustaa, että aika laiskasti tuota tuplaleveää futonia rullailtiin... Hyvä ratkaisu oli Ikean kovin mahdollinen patja, joka ensi testillä tuntui höyhenpediltä futoniin verrattuna :D Eikä ollut hinnalla pilattu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Oho, aattelin, että futonin elinikä ois 10-15 vuotta. Mutta ehkä tuo tosiaan joutaa esimerkiksi mökkikäyttöön, sellaiseen varmaan kelpaa tai siskolle voisin lahjoittaa sohvakäyttöön, siihen sopivan jämäkkä eikä kuitenkaan liian kova!

    Ajattelin tilalle uutta futonia, mutta pehmeämpää versiota. Niitähän on nykyään puuvillan ja latexin yhdistelmiä, tosin aika hintaviahan ovat. No, kunhan veronpalautus napsahtaa. :D

    VastaaPoista