perjantai 29. marraskuuta 2013

Arjellista

Tämän viikon olen elänyt päänsäryn haltijana, kielikukkasten keskellä, hallitsemattomien ja hallittujen suuttumisten ympäröimänä, köhän kuuntelijana ja kokijana, lapsien leikittäjänä, halityyppinä ja tanssien pauloissa. Olen elänyt, mutta en ole ollut aivan läsnä. Syksy ehkä painaa, ehkä ajatus kaiken väliaikaisuudesta. Entistä vahvempana pyörii tunne siitä, että en toivonut tällaista elämää – siitä huolimatta pystyn kuitenkin siitä nauttimaan.

Ajatukseni ovat kenties yhtä sekavia kuin tuntemuksenikin tällä hetkellä. Nyt juon viiniä, Lyyli yskii flunssaansa tuossa saatuaan vastikään päätökseen Piilomaan pikku aasin äänikirjaversion. Ei muuten ole Lars Svedbergiä mahtavampaa lukijaa, ei ole! Iltapäivällä kylässä oli kaksi uuden tarhan hyvää ystävää, jotka otin tarhalta mukaani. Jännitti minuakin: miten selvitä kolmen viisivuotiaan kanssa julkisessa liikenteessä. Haasteeksi muodostui myös yllättävän pitkä ilta pienissä neliöissä. Mutta kaikilla oli kivaa, myös minulla. Välillä napsin irtokarkkeja salaa, eikä kukaan tuntunut huomaavan. Mitä nautintoa!

1-08-06 christmas tree 011

Joulukuusi on koristanut kotiamme pian jo kahden viikon ajan. En tiedä, kyllästynkö koskaan joulun merkkeihin, en edes tammikuussa, jolloin tuntuu lähinnä tyhjältä ja ankealta, kun koristeet pitää poistaa. Siksi tänä vuonna aloitin joulun tekemisen erityisen aikaisin. Kuluvana viikonloppuna on tarkoitus tehdä piparitaikinaa ja paistella piparitalon osaset, jotka voi sitten ensi viikolla jonain iltana koota. Sehän on sellaista aika vaarallista touhua, joten päänsärkyisenä tai väsyneenä en hommaan kyllä ryhdy; pelottaa nyt, etten ehdi kaikkea sitä kivaa, mitä joulun alla on niin mukava ehtiä.

Töissä tulee olemaan kiireistä ainakin arviointiviikolla, sen tiedän. Ja silloin pitää jaksaa myös tanssia rästiin jääneet viisi tanssikertaani, olettaen, että ensi viikolla ystäväni lupaama lastenvahti-ilta onnistuu ja tanssin silloin pois jo kaksi. Neljän päivän sisään tuo viiden tunnin tanssiminen on aika suoritus, jos töissä asuu sen kahdeksan–yhdeksän tuntia alle, päänsärkyisenä ja köhäisenä. Lisäksi olen kutsunut liudan ihmisiä viettämään ennakkojoulua kanssamme perjantaina kolmastoista joulukuuta – joulun kun vietän ensimmäistä kertaa elämässäni Lyylin syntymän jälkeen ilman Lyyliä. Kaikkea tätäkin lienee syytä valmistella...

Ensi viikkoa kuitenkin odotan, sillä saan vihdoinkin futonin kotiin, tosin vielä ilman suojuskangasta, joka on edelleen ommeltavana. Ihmeellisen vaikeaa puuhaa, kun siihen täytyy kuluttaa yli viisi viikkoa! Samoin luoksemme saapuu pian uusi pöytä. Kameraa lukuunottamatta olen siis tehnyt veronpalautushankintani, ja voin kertoa, että mahtavasta palautuspotista ovat enää hilut jäljellä. Koko kevät täytyy siis säästellä, sillä pääsiäismatkastani tulee hyvin kallis. Jäämällä pois koko lomanjälkeiseltä viikolta menettää nimittäin pääsiäisen pyhien palkat – kalliiksi ei siis tule itse reissu vaan lompakkoa keventää ansionmenetys reissun ajalta. Mutta luulenpa tarvitsevani tuon matkan kaiken tämän sairastamisen ja muunkin työstämisen jäljiltä. Tuskinpa alkukeväästä sen hohdokkaampaa tulee, vaikka erinäisiä merkkejä uudesta heräämisestä on nyt ilmoilla.

Lopuksi täytyy vielä mainita, miten elämä koulussa oppilaiden hyökytyksessä on välillä kaameaa, mutta välillä suloisen rouheaa. Tänään sijaistettuani islamin(!) tunnin sain kuulla kakkosluokkalaisen, yleensä hankalan tyttöoppilaan suusta: Sylvi, me halutaan sua! Tarkoittivat tietysti, että haluavat minut islamin opettajakseen, kun asiasta oltiin juuri puhuttu. Korjasin vain viileästi: Niin, siis haluatte mut opeksi. Kiva juttu! – Objektin sijat ovat yksi suomen kielen haasteista. Vaan aivan mukavaa olisi jossain vaiheessa elämää vielä kuulla jonkun aikuisen, miespuolisen henkilön suusta vastaavankaltainen lause, yksikössä. Lämmitti kuitenkin tämänaamuinenkin, kaikessa huvittavuudessaan. Suloisia ovat lapset, suloista välillä myös arki.

1 kommentti:

  1. Heh, huomaa taas missä tilassa näitä tekstejä tänne suoltaa: heräsin keskellä yötä tajuten, että olin vahingossa kirjoittanut tänne omalla nimelläni! Sillähän ei varsinaisesti ole merkitystä kuin siinä mielessä, etten halua esim. kenenkään oppilaani päätyvän blogiini hakukoneen avulla. Asia on nyt kuitenkin korjattu, ja voinen hiipiä takaisin yöpuulle! :D

    VastaaPoista