lauantai 9. marraskuuta 2013

:I

Mitä sitä kertoisi? Pääni on ollut merkillisen tyhjä viime viikkojen ahkeran pohdinnan jälkeen, ja oikeastaan olen vain väsynyt, mikä ei liene mikään ihme. 

Ihmettelen kuitenkin tämänpäiväistä huonoa tuultani; mistään johtumatta olen ollut ärtynyt ja ahdistunut. Onko tämä tavallista teille muillekin? Viikkoni on ollut aivan mukava, ja olen ehtinyt paljon kaikkea kivaa, kuten katsella Mad Menin neljännen tuotantokauden lähes alusta loppuun. 

Nytkin vain odotan, että pääsen viidennen kimppuun. Ruokaa tuossa pian kuitenkin ensin pyöräytän: linssi-porkkanakeittoa uuden ohjeen avulla. Viiniä juon, yskäkarkkeja imeskelen. Ei tunnu köhä laantuvan, ei. Lyyli leikkii ja kuuntelee samalla Heinähattua ja Vilttitossua. Tällä äänikirjojen kuuntelutahdilla kaikki äänikirjoiksi tehdyt 5-vuotiaille sopivat kirjat on kuunneltu talven aikana. Mitäs sitten?

Ehkä tämä kaikki on vain marraskuuta: ei jaksa pingottaa, kaiken maailman pientä ärsytystä on, ja samalla kaikki on tylsää, mikään ei oikein inspiroi, kun ei jaksa panostaa – lähinnä toivon, että olisipa mulla nyt kylpyamme tai sauna. Sisällä on viileää, orkidea on kuolemassa ja... 

Ei onneksi tarvitse keksimällä keksiä hyviä asioita elämästäni, joten lopetan tämän valituslitannian tähän. Kivaa lauantaita kaikille, tehdään illasta mukava, jos päivä on ahdistanut! (Ja mennään ajoissa nukkumaan, ehkä osa ärtymyksestä on silkkaa fyysistä väsymystä! Valvottu nimittäin on...)


Lyylijaväritjonossa
Lyyli järjesti alkusyksyllä kynät jonoiksi. Sittemmin kotona on pöytä vaihtunut, ikkunalaudan väri päivittynyt, leikkilaatikko hyvästelty ja sen tavarat sijoitettu lipastoon sekä Lyylin hiukset ovat lyhentyneet. Myös lisää värikyniä on ostettu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti