maanantai 16. joulukuuta 2013

Kaksitoista onnellistuttajaa

Tekniikka ja talous yllätti taannoin kirjoittamalla kymmenestä onnelliseksi tekevästä tekijästä. Alkuperäisen jutun pääset lukemaan ilmaiseksi rekisteröitymällä Talentumin asiakkaaksi – tässä seuraa siitä oma tulkintani.

Ensinnäkin tein listaan lisäyksiä. Toiseksi ryhmittelin onnellistuttajat kolmeen ryhmään: fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin. Mitään tärkeysjärjestystä en niille ruvennut tarkoituksella miettimään, mutta tärkeimmiksi ainakin omalla kohdallani nousivat nuo fyysiset tekijät sillä perusteella, että niistä rupean yleensä tinkimään arjen vaatimusten keskellä, huonoilla seurauksilla.

Lisäilin joukkoon siis myös aika lailla omia värejäni, sillä mielestäni listalta oli unohdettu joitain hyvin olennaisia nyansseja, kuten kulttuurin merkitys ihmisen onnellistuttajana. Sen voimasta löytyy kyllä tutkimuksiakin, mutta tätä tekstiä en niillä kuormita, vaan teksti etenee tyypilliseen tapaan Sylvin pedagogiikalla. 

Happiness


Ja sitten asiaan! (Tämähän alkoi kuin oppitunti: aivan liian pitkillä alkuhöpinöillä.)

Kaksitoista onnellistuttajaa:

Fyysiset:
1. Nuku tarpeeksi
2. Syö säännöllisesti
3. Liiku, urheile
4. Ulkoile

Psyykkiset:
5. Ole kiitollinen ja tyytyväinen
6. Hymyile ja naura
7. Auta muita
8. Mietiskele 

Sosiaaliset:
9. Vietä aikaasi perheesi ja ystäviesi kanssa
10. Tee työtä, josta pidät, tarpeeksi lähellä
11. Kuluta kulttuuria
12. Matkusta


Close your eyes to see it
1. – 4. On varmaan itsestään selvää, että jos ei nuku tarpeeksi, kaikki kiukuttaa ennemmin tai myöhemmin. Sama tietysti koskee nälkää: säännölliset ateriat ovat ainakin allekirjoittaneelle hyvinvoinnin a ja o; tätä kohtaa alkuperäisestä luettelosta ei kuitenkaan löytynyt. Liikunnan voimaa en ole aiemminkaan koskaan aliarvioinut, mutta ulkoilusta sen sijaan laistan säännöllisesti. Jutun luettuani olen usein ulkona kävellessäni miettinyt, että nythän minä ulkoilen eli teen itseni onnellisemmaksi helpolla tavalla!

Luulisi, että shoppailu tekisi onnelliseksi. Viime aikojen raskaiden reklamaatioiden jälkeen olen tullut kuitenkin itsekin siihen lopputulokseen, että ainakin liika ostaminen vain rasittaa. Pienet, vähemmän tarpeelliset ostoskelut sen sijaan varmastikin luovat vähintään jonkinlaista korvikeonnea, etenkin jos elämästä puuttuu joitain tiettyjä onnellisen elämän perusedellytyksiä (kuten mahdollisuus olla ystävien kanssa tai fyysiset mahdollisuudet liikuntaan).

5. Kiitollisuus ja tyytyväisyys, niitäkin harrastan, vaikkei täällä sitä varmasti useinkaan huomaa. Esimerkiksi asunnostani olen ollut todella iloinen usein. Edelleen, vaikka liikunkin nyt säännöllisesti harmaissa väreissä, jaksan muistuttaa itseäni lukuisista ihanista asioista, joita minulla täällä on: kaunis pieni keittiö, iso ikkuna avaralle pihalle, laadukas lattia, järkevät vaatteidensäilytyssysteemit, Lyylin hauska oma nurkka, kivat valaisimet, veikeät räsymatot, rakastamani lampaantalja, käytännöllinen kirjahylly, vanhat, sirot pinnatuolit. Mitä haittaa yksi epäonnistunut pöytäostos? 

Onni Lyylistä on tietenkin vertaansa vailla; ikävää on se, että siinä onnessa on aina mukana hiven huolta. Toki kärsin välillä monista muistakin ääripeloista, mutta esimerkiksi vesivahinkoa, joka olisi terveyteni puolesta kotonani tapahtuessaan katastrofi, en kuitenkaan todella ole koskaan pelännyt. Mutta lapsensa puolesta ei voi olla välillä pelkäämättä, ei etenkään minun luonteellani, ei viime päivien tapahtumien jälkeen, eikä siksikään, että olen niin usein kaukana pienestä tytöstäni.

6. Hymyily ja nauraminen – kuinka voisi lisätä spontaania naurua elämäänsä? Tässä minulle haastetta. Ehkä opehuoneessa tällainen onnistuu kaikkein parhaiten, kun keskustelut eivät siellä useinkaan valu sellaisiin syviin vesiin kuin ystävieni kanssa, vaan jutustelu liikkuu kepeällä tasolla – joukkoomme kuuluu myös koomikkoja.

7. ja 8. Auttaminen: sitä kun malttaisi tehdä enemmän. Hyvä olohan siitä seuraa välittömästi! Sitä enemmän olen harrastanut mietiskelyä, mutta en alkuperäisen tekstin mukaisessa merkityksessä. Meditointi ei nimittäin ole koskaan ennen minua kiinnostanut, kunnes luin siitä tämän artikkelin lisäksi muutakin hyvää. Nykyään mietinkin, että se varmasti tekisi hyvää kaltaiselleni kiihtyjälle, mutta toistaiseksi olen vain varannut entistä enemmän aikaa tavalliseen mietiskelyyn. Hyvä paikka siihen on esimerkiksi illan syvinä tunteina vessa, jossa voi hoitaa kasvojaan ja tuijotella samalla itseään ja ajatuksiaan. Pienessä rajoitetussa tilassa itseäni tuijotellen pääsen nimittäin usein erittäin rauhoittuneeseen tilaan. ;)

9. Vietän aikaani kohtalaisen paljon sukulaisten ja ystävien kanssa. Vaikka läsnäolevuuteni Lyylin kanssa on joskus puolittaista, ajallisesti olemme niin paljon keskenämme, että paljon enempää aikaa ei lapsi voi äidiltään tarvita. Tietysti joskus voisi puuhata enemmän yhdessä, ei tehdä vain omiaan. Leipomista ja ruoanlaittoa tähän talouteen ensi vuonna lisää!

10. Teen työtä, josta pidän – tämä oli oma lisäykseni, sillä se on mielestäni ehdottoman tärkeä elämän onnellistuttaja, ottaen huomioon, että siihen käyttää hyvin suuren osan vuorokautensa virkeistä tunneista. Tarpeeksi lähellä työskentelen nykyään, ja se kyllä on lisännyt jaksamistani ainakin jonkin verran, ainakin siinä mielessä, että nyt saan nukkua aamuisin vähintään varttia vaille kuuteen, joskus jopa varttia vaille seitsemään.

11. Kulttuuria kulutan nykyään paljon vähemmän kuin ennen, mutta koen tärkeänä sen, että vähintään lukisin jotain, jos en teatterissa käy tai että kuuntelisin jotain uutta ja outoa musiikkia, jos en konsertteihin eksy. Ja välillä eksynkin. Ne tuntuvat kyllä silloin todellisilta herkuilta! 

12. Matkustaminen on alkuperäisen listan ainoa kohta, jota en kovin korkealle itse arvosta. Toki matkustaminen avartaa, vähentää stressiä ja lisää sivistystä, mutta en osaa ajatella, etteikö näitä matkustamisen lopputulemia saavuttaisi muillakin keinoilla. Toki nautin itse matkoilla olosta, mutta usein nautin arjesta aivan yhtä paljon, ellen jopa enemmän. Saatan matkoilla ollessani jopa ajatella, että kyllähän nämä täällä uppoavat rahat olisi voinut paremminkin käyttää... Vain kerran muistan olleeni lomamatkalla aivan haltioissani – osuiko siihen sitten vain sellainen tuuli, jolloin en jaksanut huolehtia talouteni tasapainosta, enkä murehtia menneistä, en tulevista, vaan tartuin siihen hetkeen ja seuraan kuin ainoaan. Ehkä silloin aavistin, että ainoaksi se jääkin – meidän ainutkertainen yhteinen matkamme Veikon kanssa.

Onnellistuttajia on listallani siis kaksitoista, mutta pitäisikö niiden joukkoon lisätä vielä jotain? Mitä ehdottaisit? Itse jäin pohtimaan fyysisen läheisyyden ja intiimin kanssakäymisen tarvetta. Onko se todellinen onnellistuttaja? Jätin sen pois siksi, että ajattelin elämässäni joutuvani pärjäämään sitä ilman, mutta tulevani silti onnelliseksi.

Happiness

1 kommentti:

  1. Minut tekee onnelliseksi toisiin maailmoihin uppoutuminen.

    VastaaPoista