sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hyvät ja huonot viikot

Vuodestani on tuleva hyvä, tunnen sen sisälläni tai niin olen vähintään päättänyt. 

Loppiaisen jälkeen kun arki alkoi, minä heräsin väsyneenä, päänsärkyisenä ja epämotivoituneena, mutta aistin sisälläni kirkkaan välähdyksen siitä, ettei tämä vuosi tule olemaan turha. Vaikka maailmankuvani on pitkälti tieteellinen, uskon tietynlaisiin enteisiin, tulevaisuudennäkyihin. Niitä minulla on ollut ennenkin, ja ihmeellisen hyvin ne ovat pitäneet paikkansa. 

Ehkä saamani näyt eivät olekaan varsinaisia enteitä: kenties tulkitsen sosiaalisia suhteita hyvin ja tunnen itseni niin syvällisesti sekä lisäksi käytän runsaasti aikaa tulevaisuuden visiointiin, että pystyn niiden avulla ikään kuin näkemään tulevaan. Ehkä kysymys on siis puhtaasti loogisesta päättelystä. Eikä näiden enteiden suhteen ole syytä vähätellä tahdon voimaa: kun jotain päättää, se toteutuu useammin kuin silloin, jos jättää asiat vain tapahtuviksi.


Vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet sekä hyviä että huonoja, yhtäaikaa: tuntuu, että joka paikasta tulvii vauvauutisia, kihlauksia, uusia poikaystäviä. Omalla kohdalla ihastukset ovat hävinneet muiden naisten syliin tai osoittautuneet varatuiksi, eikä kukaan järkevä ihminen vastaa netissä olevaan ilmoitukseeni. Ystävän painostuksesta sellaisen nimittäin ennen joulua kirjoitin. Toinen ystävä sanoi, että ehkä sinun pitäisi nyt lopettaa tuo kotona sureminen ja alkaa käydä treffeillä. Mutta mistä niitä treffejä löytää?

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä tarvitaan. Tarttumista tähän hetkeen, iloitsemista siitä, mitä ympärillä on. Kävin entisen kollegan kanssa tekstiviestikeskustelun aamupäivällä.  Hän sanoi viisaita sanoja: "Elämä on kummallista, välillä kaikki tapahtuu yhtenä ryöppynä, välillä vuosia telakalla tai satamassa. --- Iloitse elämästä lapsen kanssa, se on parasta! Hyvä mies tulee bonuksena, jos on tullakseen ja huonolla ei tee mitään!" Virkistävää kuulla kuin omia ajatuksiani toisen sanomina.

Odotan myös orkidean puhkeamista kukkaan. On kestänyt useampi kuukausi ennen kuin se on ehtinyt kasvattaa edes silmut. Nyt ne kuitenkin alkavat olla tarpeeksi turpeita avautuakseen. Ehkä synkin aika on kaikessa ohitse. Menneiden suhteiden "puoliintumisajat" lähestyvät, joten alan olla siinä taitteessa, että olen saavuttanut realistiset mahdollisuudet pystyttää uusi perhe-elämä. Egiliin törmätessäni aika ei ollut puolellani – eikä puolellamme.


Ja ehkä ensimmäisiä kertoja noin seitsemään vuoteen minulla on oikeaa hyvää kuumetta, matkakuumetta! Tuntuu hienolta, että näin jämähtänyt ihminen voi täydestä sydämestään unelmoida lähtemisestä jonnekin vieraaseen, uuteen ja hivenen pelottavaan. Tosin vielä en tiedä, minne lähtisin, milloin tai millä rahoilla, mutta pelkkä unelmointikin tuntuu tällä hetkellä riittävän.

7 kommenttia:

  1. Hei, pahoittelen jos saat tämän viestin useamman kerran, kokeilin eri selaimilla kun ei kommentti tuntunut lähtevän.

    Haluan tarttua epäilykseesi, ettei kukaan järkevä ihminen vastaa nettideitti-ilmoitukseen. Tunnen kaksi vähän päälle kolivitosta pariskuntaa, jotka ovat ns. vanhemmalla iällä tavanneet netissä ja menneet nopeasti yhteen. Toinen pareista on nyt naimisissa ja toisilla on yhteinen lapsi, lähempänä neljääkymppiä saatu. Ja mainittakoon nyt vielä, että nämä kaikki neljä aikuista ovat todellakin ns. järkeviä ihmisiä. Joten älä menetä toivoasi netin(kään) suhteen!

    VastaaPoista
  2. Hei! Viesti saapui vain kertaalleen. Ilmeisesti kommentoinnissa on ollut jotain ongelmia muillakin. Hyvä siis, että viestisi saavutti minut!

    Kiitos lohdutuksesta, on tuntunut niin epätoivoiselta välillä, etenkin näin viikonloppuisin. Onneksi elämää tosiaan on muuallakin kuin "livenä"; annan ilmoitukseni nyt hautua tuolla virtuaalitodellisuudessa, ja luotan siihen, että järkevyyttä löytyy! :D

    VastaaPoista
  3. Matkaidea: Buenos Aires ensi jouluna :) Melkein vuosi aikaa treenata tangoa ja espanjaa ennen sitä!

    VastaaPoista
  4. :) Joo, Buenos Aires on listalla. Mutta tangoa en missään tapauksessa ala harjoitella, ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Espanjan kielikin tuntuu tällä hetkellä mahdottomuudelta, kymmentuntisten (työmatkat plus työ) päivärupeamien perään... Mutta eihän se estä tulemasta, vaikkei kieltä osaa tai tangoon taivu!

    VastaaPoista
  5. Kaamee toi mun edellinen kommentti! Tuntemattomille tiedoksi: Katriina on siskoni. Näemmä sitä täälläkin tylyttää voi, muttei tuntematonta. :)

    VastaaPoista
  6. :D Sekä uusi kieli että tango vaativat tosiaan kyllä niin paljon aikaa ja kiinnostusta, että niiden puute hyvä tiedostaa :)

    VastaaPoista
  7. Niinpä. Jotenkin kiinnostaa nyt enemmän muut jutut, kuten hyvien dvd-sarjojen katseleminen, kirjoittaminen ja valokuvaaminenkin. Lukemisellekaan mulla ei tunnu koskaan olevan aikaa - viimeksi luin romaania yli kuukausi sitten! - joten en aio ottaa mitään paineita nyt edes espanjan opettelemisesta.

    VastaaPoista