keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Karkkiholistin uudet rajoitukset

Jos kaikki naistenlehdet, niin miksen minäkin voisi sortua kalastelemaan lukijoita terveysjutulla? Sellainen kun pompsahti mieleeni näin tammikuun tunnelmissa, muutaman joulukilon jälkeen liian tiukkoja housuja töissä käytettyäni. Nuo housut olivat sopivat vielä syksyllä! ;)

Olen aivan normaalipainoinen, sen tiedän. Syömisrytmini ja ravintoni sisällöt ovat pääasiassa kunnossa, mutta sorrun helposti ahmimaan, ja nimenomaan herkkujen syönnin suhteen haluaisin parantaa ruokailutottumuksiani. Usein kun käy nimittäin niin, että koukutun sokeriin: tärkeintä minulle on vain saada syödyksi karkki toisensa jälkeen siten, ettei taukoa tule. Haluan samaan aikaan pussini tyhjäksi kuin hankkia syömisen tarjoamaa tyydytystä – mutta nautinko todella herkuttelustani kuitenkaan?

Ensimmäinen hoksaukseni oli vihdoin ja viimein tunnustaa, että minulle ei sovi karkin tai suklaan hillitty syöminen. Taipumukseni ovat sellaisia, että syön kaiken, mitä saatavilla on. Koska pyrin kohtuullisuuteen elintavoissani, kiinalaisen viisauden johdattamana, olen vuosien ajan pyrkinyt muuttamaan itseäni sellaiseksi, joka söisi muutaman karkin avatusta karkkipussista hitaasti maistellen ja asettaisi loput karkit kauniiseen lasiseen kulhoon ikkunalaudalle. Ei toimi. Jonkin aikaa karkit saattavat kaapeissa säilyä, mutta useimmiten niiden tuhoamistahti on aivan yhtä holtitonta kuin koiran käyminen ruokakulhonsa kimppuun.

Candy I


Tajusin kuitenkin välittömästi, että en aio enää (koskaan) yrittää päästä eroon karkeista ja suklaasta kokonaan. Niiden tilalle tulisi joku muu aivan yhtä koukuttava herkku, enkä loppujen lopuksi halua enkä koe tarpeelliseksi muutenkaan täysin luopua sokerista – myös herkuista nautiskelu kuuluu olennaisena osana elämään. Oman päättömän sokerinsyöntini vain tulee muuttaa muotoaan.

Niinpä päätin kokeilla kohtuullisuutta toisella tapaa: kieltäydyn arkipäiväisistä herkkuhoukutuksista siten, että otan tavakseni olla napsimatta karkkeja tai suklaata: en syö macchiaton mukana tullutta suklaata kahvilassa, en ota jälkiruokakonvehtia opettajainhuoneessa. Harvoinpa nämä nimittäin jäävät yhteen nämä napsimani yksittäiset herkkupalat!

Enkä osta enää sitä pikkupussia kurkkukarkkeja täyttääkseni sokerinhimoani. Enkä varsinkaan osta kaappeihini tasapainotilassa kiusauksia, ajatellen, että kyllähän minä nyt noiden kanssa pärjäilen. Kun en epätasapainoisessa tilassani pärjää.

Olisi hienoa olla ihminen, joka pystyisi säilyttämään kotonaan avattuja herkkuja. Mutta ehkä pystyn nyt ääneen toteamaan, että en ole sellainen, enkä sellaiseksi muutu. Niinpä kaappini ovat tällä erää herkuista lähes kokonaan tyhjennetyt. Jossakin vaiheessa ehkä hankin Lyylille lukollisen kaapin, jonne hänen herkkunsa piilotetaan. Minähän syön kaiken myös vieraiden pusseista, kun himo iskee. Jäätelöä yritän pystyä silti toisinaan säilyttämään, ja aina joitain vierasvarakeksejä. Kunhan en avaa avaamatonta keksipakettia, niin tuskin sorrun, sillä en ole varsinaisesti mikään keksi-ihminen.


Candy


Tästedes keskitän herkunsyöntini sellaisiin tilanteisiin ja ulottuvuuksiin, joissa se ei voi karata käsistä: ostan tarpeeksi pienet irtokarkkipussit itselleni tarpeeksi usein, jotta en joudu liiaksi muhittamaan karkinhimoani. Syön suklaakakkua valvotussa ympäristössä kahvilassa, ja jos ja kun joskus leivon, teen sen ystävien iloksi, syön osani ja loput poistan pakkaseen tai lahjoitan pois. Herkuttelen, kun sille on avautunut välttämätön tai tarpeellinen tilaisuus, mutta en herkuttele jokaisen mahdollisuuden tullen. Ehkä näin ne herkut vasta parhaalta maistuvatkin! Hyvässä seurassa vailla huonoa omaatuntoa.

Tepsiiköhän tämäkään? Ruokaholisti kun ei voi kokonaan sulkea "pullonsa korkkia", eikä karkkiholismi suinkaan ole kaukana ruokaholismista. Sitä voi nimittäin lopulta ahmia ihan mitä vain, kun sellainen tarve tulee. Koettu sekin. Siispä nyt kokeillaan tarpeeksi kilteillä ja selkeillä keinoilla, josko himot hiukan hiljenisivät.

1 kommentti:

  1. Kuvia saa olla paljon! Pidän eniten niistä postauksistasi, jotka ytimekkään syvällisiä. Saat mennä syvemmällekin! Toisaalta: kaivoin kännykästä vanhan postauksesi esiin, jotta löysin kaupan hyllystä suosittelemasi silmämeikinpoistoaineen... Että uskon kyllä suosituksiasi kauneudenhoidossakin.

    VastaaPoista