maanantai 20. tammikuuta 2014

Kulja juttu?

Lapsena, ilmeisesti ennen siskojeni syntymistä minulla oli kaksi mielikuvitushahmoa, Nukkumatti ja Eeva. – Elin siis jo silloin mielikuvitusmaailmassa, tosin vähän toisella tapaa kuin nykyään: supattelin mielikuvitusolentojeni kanssa puoliääneen, joskus vain suu liikkuen, keksin tarinoita tai leikin kuin kaverien tai sisarusten kanssa ikään.

Äitini muisteli taannoin, kuinka kerran oli mukamas Eeva tulossa käymään. Sanoin äidille ennen Eevan tuloa: "Kuljaa kun Eeva tulee." Samassa ovikello soi ja sieltä Eeva sitten tuli. Äiti kuunteli vieressä, kun sanoin Eevalle iloisella äänellä: "Kiva kun tulit käymään!"

Eipä ole muuttunut tuo ääni kellossa: olen harvinaisen tunnettu siitä, että toimin eräänlaisena sosiaalityöntekijänä tietyille ihmisille. Toki nautin heidän seurastaan, mutta näissä ihmissuhteissa on myös uhrautuvaisuuden merkkejä. Tosin epäilen, että tuo mielikuvitus-Eeva oli alle kolmevuotiaalle (?) Sylville kuitenkin ihan "todellinen ystävä", ja keskustelu heijasteli ennemminkin ympärillä havaittua aikuisten käyttäytymistä. :) – Hassua muuten, että yksi nykyisistä parhaista ystävistäni on samanniminen kuin muinainen mielikuvitushahmoni!

L'amore resiste
Päivän ajankohtainen "kulja juttu" liittyy tämän blogin sisältöihin. Tältä palstalta loppuvat nimittäin nyt Veikon vierailut. Näin sen täytyy mennä. Olen sanonut siitä suhteesta kaiken, mitä sanoa voin ja jopa vähän enemmänkin. Vaikka salaisuuksien verhoja on siis raotettu, paljon jää vielä sinne salaiseen lippaaseen tarinoita. Niitä on kerrottu ja kerrattu ääneen ja sisimmissäni, ja löytyy niitä varmaan salaisista arkistoistakin esimerkiksi tietokoneen uumenista. Sinne jääkööt materiaaliksi itseäni varten.

lettere d'amore
Tiedän, että on sangen mahdollista, jopa todennäköistä, että tulen sortumaan ja kertaamaan ajatuksiani jossain muodossa blogin palstatilalla. Pyrin kuitenkin aktiivisesti siirtymään nyt uudempiin aiheisiin: oikeaan, käsillä olevaan elämään. Sitä kaipaan minä ja varmasti jo lukijatkin.

THAT'S AMORE

Eiköhän tuo rakkaustarina ole tullut kolmasti kerrottua. Yhden asian blogiksi ei tästä nimittäin ole; ehkei mistään monivuotisesta blogista? Muutamaan yhtä asiaa eri puolilta käsittelevään blogiin olen törmännyt, usein sattumalta, lukenut ne yhdeltä ja samalta istumalta läpi, sillä niiden huomaa yleensä loppuneen ennemmin kuin myöhemmin, mikä ei tee niistä tietenkään vähemmän arvokkaita. 

Olisin vinkannut teitä nimenomaan eräästä tällaisesta blogista, mutten löydä sitä enää mistään, nyyh, sillä poistin eilen kaikki sivuhistoriat, enkä millään muista blogin nimeä. Viime kerralla päädyin sinne aivan merkillisen lauseen googlattuani tarkoitukseen, jota en sitäkään enää muista. (Enkä tietenkään muista tuota lausettakaan.)

Jos muisti palailee pätkittäin, palaan asiaan. Tosin voisi olla ihan hyvä, että muisti ei enää palailisi missään muodossa, vaikka samalla jäisikin yksi hyvä edesmennyt blogi mainitsematta. – Kuljaa on aina vain katsoa taaksepäin.

amore mio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti