torstai 2. tammikuuta 2014

Lyylin loma

Lyyli on puhelias – ja seurallinen – tyttö, ja olen viime aikoina onnistuneesti päässyt tallentamaan hänen mukavia jutteluitaan.

Eevallemekko

Eräänä päivänä tässä kävimme hakemassa Lyylin ystävää leikkimään. Äiti oli eksyä matkalla, mutta Lyyli onneksi tunsi reitin. Kävimme kävelyn lomassa seuraavanlaisia keskusteluja:

Äiti: Ääh, nyt mä en kyllä oo ihan varma suunnasta...
Lyyli: Mä tunnen tän paikan. Ehdottaisin, että menisimme tästä kohdasta.

Äiti: Niin, mullahan on natiivihelsinkiläinen nyt oppaana, jes.
Lyyli: Mä osaan paljon paremmin kulkea missä vaan kuin sä!
Äiti: Itsetunto kohdillaan!

Lyyli: Leikki ei ole aina lapsen työtä...

uudetlapaset

Junassa matkalla maalle Lyyli löysi junan leikkivaunussa seuraa. Kaverille piti sitten kertoa elämäntarinoita, jotta tutustuttaisiin paremmin. Kuuntelin salaa tätä yksinpuhelua:

Lyyli:  Muute mä tiedän mun äitin oikeen sukunimen. Sillon kun mun äiti muutti isin kanssa, sen nimeksi tuli O. Mut sen oikee sukunimi on R. Mä en aio ottaa sitä sukunimeä ittelleni.

Lyyli: Muute leikkiluolas mun ystävä Alma (nimi muutettu), me valittiin tällaset ponit, mut Alma otti sinisen, koska sen lempiväri on sininen, mut mä otin tän valkosen.
Äiti (itsekseen): Mitä häh, molemmathan valitsivat valkoiset ponit...

Lyyli: Mä oon ollut monta kertaa ulkomailla. Yhden kerran mä olin Espanjas. Siellä oli lämpimämpää ulkona kuin sisällä. 

Pollyja

Ilotulituksia oltiin vuoden vaihtuessa katsomassa mummilan takapihalla, kohtalaisessa pimeydessä. Lyyli oli hieman peloissaan, sillä raketit paukkuivat melko lailla lähellä. Kun tultiin sisälle, tyttö kysyi huoli mielessään: Eihän tää talo ole puuta? Ihan järkevä pelko, jonka tajusin itse vasta, kun aamulla luin uutisia. Kyllähän ne raketitkin polttavat taloja!

Mitälöytyy

mekkooooo

Rinsessa

Tänään, vuoden toisena päivänä Lyyli on ulkoillut mummin kanssa ja löytänyt leikkipuistosta uuden ystävän, joka on nyt mummilassa leikkimässä. Viisivuotias kaipaa kuumeisesti ikäistään seuraa – lomalla tylsistymisen vaara on luonnollisesti normaalia suurempi, etenkin kun äitikään ei keksi mitään sen järkevämpää tekemistä tyttärelleen kuin leikkipuistoilua, äänikirjojen kuuntelua, itsekseen leikkimistä, askartelua tai piirrettyjen katsomista, mahdollisesti pelailua.

Onneksi ystäviin tutustuu tuossa iässä mahdottoman nopeasti! Ja onneksi loma on juuri sopivan pituinen. Kukin ehtii kyllästyä ja tylsistyä, ja senpä jälkeen arki taas maistuu.

2 kommenttia:

  1. Ihana neiti :D Nuo lapsukaisten filosofoinnit ovat kyllä ihan maailman parhaita. Ja 5-vuotiaalla todellakin alkaa olla ihan hirveän kova kaverin kaipuu. Tunnistan tuon omasta tytöstäni. Välillä ihan itkeskeli, kun oltiin vielä kotosalla, että kun ei ole kaveria. Kun sitten pääsi päiväkotiin, niin se olikin ihan maailman paras juttu :) Joskus ehdotin vapaapäivää, kun se omasta puolestani olisi sopinut, mutta isompi tytär meni mieluummin päiväkotiin ja joskus jäin sitten pienemmän kanssa pelkästään kotiin. Huomaan myös, että 4v. kuopukseni ei niinkään kaipaa kavereita, ainakaan vielä. Isosiskon seura riittää. Ovatkin alkaneet kovasti touhuta yhdessä viime aikoina, mikä on aivan mahtava asia - vielä viime talvena 3v. ja 5v. päätyivät alta aikayksikön tappeluun :D

    Tosi nätti muuten tuo Lyylin prinsessamekko alimmassa kuvassa. Mistähän tuo mahtaisi olla? Minulla nimittäin on tuo 4v. "kimalleneiti" täällä, jolle voisin tuon mekon kuvitella. Näyttää hienostuneemmalta kuin monet muut vastaan tulleet versiot.

    Ihanaa Uutta Vuotta teille! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin - hyvät uudet vuodet!

    Tilasin prinsessamekon huutiksen kautta eräältä myyjältä, joka tekee näitä itse. Olin todella tyytyväinen edullisen oston lopputulokseen. Jos haluat, voisin lähettää yhteystietoja, sillä varauksella, että ne mulla edelleen tallella ovat!

    VastaaPoista