keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Isku

Yhtäkkiä se iski: päätös myydä kaikki Lyylin pieneksi jääneet vaatteet. Mitä minä niillä, varsinkin kun yläkerran häkkikoppi on niin kostea talvisin, ettei siellä oikein malttaisi säilyttää mitään. Äsken yritin käydä siellä penkomassa UFF:lle vietäviä kamoja, mutten päässyt oviaukkoa pidemmälle. Vanha futon torppaa kulkutien – ja vanha pöytä on jämähtänyt muuttolaatikoiden päälle tartuttuaan kananhäkkiseinään kiinni. Siellä se puolittain killuu seinän varassa! Varastoni on siis oikea rojuläjä – esimerkki boheemista tavaroiden varastoinnista. Ehkä vaikeaa uskoa, mutta "poissa silmistä, poissa mielestä" toimii myös minun kohdallani. 

Llanberis Bomb Storage, North Wales
Parisuhteeessa ollessani onnistuin ummistamaan silmäni myös sotkuisilta kaapeilta. Tokko tuollaiseen enää kykenen, jos nyt tuntuu vaikealta tyytyä siihen tosiasiaan, etten pääse varastoa tällä erää siivoamaan tai edes tutkimaan. Futon täytyy saada ensin pois alta, ja sen tulevat heivaamaan vanhempani, kunhan hiihtoloma koittaa. Toivon samalla tietysti, ettei patja olisi täysin kostunut, jotta se pääsisi vielä siskolleni hyötykäyttöön.

Tavaroiden hallitseminen ja taloudellinen käyttäminen on asia, joka tekee minut suunnattoman iloiseksi. Toisaalta aika huoletta laitan kirpputorille tavaraa, vaikka välillä taas haluan kuluttaa vanhat kengät tai housut viimeiseen asti. Oltuani nyt monen päivän ajan hermostunut huonosta kenkäostoksestani aloin järjestellä vanhoja tavaroitani ja totesin, että muutama pari kenkiä voisi lähteä ja tilalle voisi jopa hankkia uusia. En ole nimittäin kahteen vuoteen oikeastaan ostanut kuin urheilutossuja. Kyllä monet kenkäparit siinä ajassa ovat lötkistyneet. Ehkäpä osa kengistä on ollut alusta asti epäsopivia: käytössä on ilmennyt, että pohjat ovat liian pehmeät, malli liian leveä tai liian kaita. 

Kaikki vain räjähtää, kun sattuu kohdalle epäsopiva ostos. Harmitus rahanmenosta on niin suuri, että tilannetta haluaa paikata jollain tapaa. Sekin yleensä saa hyvälle mielelle, kun luopuu jostain turhasta tai epäsopivasta, vaikkei tilalle edes hanki mitään.

Explosion!
Sitäpaitsi ostaminen ahdistaa minua nykyään entistä enemmän – pöydän, kenkien, joidenkin muidenkin epäonnisten ostosten jäljiltä olen päätynyt tilaan, jossa parasta on olla hankkimatta mitään turhaa. Kaikki ostopäätökset pitäisi harkita kahdesti tai kolmesti ja antaa ostoksen tekemiselle monta päivää aikaa. Kunpa siis vain malttaisin tehdä niin kuin parhaaksi tajuan! 

Helmikuu on joka tapauksessa säästökuu: enää en voi tehdä yhtäkään hankintaa, pienen pientäkään, tämän kuun aikana. Ja seuraava suurempi ostokseni olkoot ne sukset, joiden ostamista olen myöskin pantannut vuosikausia. Luulenpa kuitenkin, että käytetyt tulen ostamaan, sen verran harvoin käyn ladulla. En sitä paitsi kestäisi samalle talvelle toista epäonnistunutta kallista ostosta. Käytetyt sukset kun saa alle sadalla eurolla varusteineen, joten vaikka valinnassa menisikin hiukan vikaan, ei rahanmeno kuitenkaan ole tyrmäävä isku.

Vaikka mikä epäonninen ostos nyt rikkaan länsimaisen tyrmäisi? Ei tule muuta mieleen kuin homehtuneeseen taloon hairahtuminen, eikä kohdallani sellaista vaaraa kai ole. Ollapa siis onnellinen, etenkin kun kolme kuukautta sitten (!) tilaamani futon-patjan suojus oli tänään saapunut liikkeeseen, ja haettuani sen vieläpä onnistuin pujottamaan suojuksen suosiolla patjan ympärille. Futon-settini on nyt täydellinen. Siinä todiste siitä, että onnistuneitakin ostoksia olen viime aikoina tehnyt!

Rich

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti