perjantai 14. helmikuuta 2014

Loman paikka

Tuli hiihtoloma tänä vuonna ihan oikeaan kohtaan. Monesti se on tuntunut aivan liian pian pitkän joululoman jälkeen saapuvalta ylimääräiseltä luksukselta. Tällä kertaa se tuntuu helpotukselta tiukan viiden viikon putken ja sitä seuranneen viikon sairastelu–zombeilun jälkeen.

Kulunut viikko meni nimittäin osin kotona Lyylin lämpöillessä pitkittyneessä flunssassaan. Samalla sitten kun itsekin joutui löysäämään tahtia, keho antoi periksi ja pöpö sai vallan. Flunssa ei kuitenkaan ole vienyt kaikkia voimiani, vaikka huomaan kyllä, että kuljen jossain ihmeellisessä hoksaamattomuuden ja keskittymättömyyden tilassa. Iltaisin olen aivan kuitti jo yhdeksältä, joten eiköhän tässä tänäänkin, perjantaista ja loman alkamisesta huolimatta, unipuuhat pian kutsu.

Joskus hyvä näinkin. Tehokas alkuvuoden suorittaminen niin töissä kuin muutenkin sai vaatia veronsa: koko viikon olen voinut hyvällä omallatunnolla vain loikoilla illat, vailla pakkoa tai tarvetta kuntoilla tai lukea korkeakirjallisuutta, töiden tekemisestä puhumattakaan. Lomalle on kuitenkin tiedossa paljon kivaa: leikkiluolailua, ulkona syömistä, kulttuurin harrastamista ja rakastamiani hitaita aamuja. Mitä sitä oikeastaan elämältä voi enempää toivoakaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti