sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rasvaa, rasvaa, enemmän rasvaa

Minulla on pintakuiva sekaiho, kuten monella miljoonalla suomalaisella, ja etenkin talvisin käytössäni on monia erilaisia rasvoja. Olen pyrkinyt siirtymään luonnonmukaisiin voiteisiin, siis lähinnä puhtaisiin öljyihin, mutta prosessi on vielä kesken. Toisaalta aina ei jaksa pläträtä öljyjen kanssa, sillä ne tahraavat kaiken, mihin öljyämisen jälkeen koskeen. Lukulampun katkaisijaa lähellä olevaa seinää peittääkin öljyinen kalvo...


Perusrasvana keholleni käytän Aqualania, jo toista vuosikymmentä. Käsilleni sipaisen öiksi joko Ceridalin öljyä tai ihan ruoanlaittoon tarkoitettua kookosrasvaa, jota säilytän jääkaapissa ja josta lusikalla kaivan sopivan könttäleen. Kookosöljyhän on viileässä säilytettynä aika kiinteässä muodossa, mutta notkistuu nopeasti käsien lämmön vaikutuksesta könttälettä iholle hieroessa.


Kasvoilleni käytän Cliniquen melko tyyristä ikääntymistä estävää youth surge age decelerating moisturizer anti-rides hydratantia. Nimihirviöstä voi päätellä, että rasva ei myöskään tuotekoostumukseltaan ole siitä lyhyimmästä päästä. Sikäli haluaisin päästä kyseisestä tuotteesta eroon, että lisäaineet ihonkaan kautta nautittuna eivät kuulu toiveisiini. Mutta tämä Cliniquen ekslusiivinen ja mieto rasva on niin hyvää, että olen siihen aivan koukussa. Kaiken lisäksi se antaa kevyen uv-suojauksen, joten rasva sopii etenkin keväisin meikkivoiteen alle estämään kevätsäteiden tuhoavaa vaikutusta. Saapi nähdä, miten käy, sillä purnukasta kuultaa pian pohja läpi: ostanko tuotetta lisää? Ihme kauan rasva on kestänyt, vaikkei rasvaa purkissa kovin paljon alkujen aluksikaan ollut.


Dr. Hauschkan ruusuvoiteen ostin Cliniquen korvikkeeksi, mutta voide ei ole vielä päässyt edes testikäyttöön. Tarkoitus on käyttää sitä nimenomaan meikinalusvoiteena aamuisin. Toivottavasti siinä ei ole liian voimakasta tuoksua, sillä pidän eniten – melkein ainoastaan – neutraaleista tuotetuoksuista.


Luontaistuotteista Skin Blossomin kasvovoide onkin sellainen, jota kammoksun juuri "hajun" takia. Se nimittäin tuoksuu jotenkin kauhean keinotekoiselta, kemialliselta, lähes sairaalamaiselta, ja rasva päätyneekin siksi sheivausrasvaksi. Paha vain, että olen aina sheivatessani unohtaa purnukan, sillä se on niin huomaamaton. Tästä päätellen purnukan ulkonäöllä on merkitystä paitsi ostotilanteessa myös käytössä. Aqualan keltaisine väreineen houkuttaa ottamaan sen esille, kun on kiire. Toisaalta se onkin sijoitettu kaapissani aitiopaikalle. 


Kookosrasvaa taas ei jaksa aina kaivaa jääkaapista asti esille, etenkin kun tietää, että sitä täytyy ihan voimalla kaivaa purkistaan. Ceridalin öljyä taas pitäisi säilyttää lähellä sänkyä, ettei suttaisi sillä joka paikkaa; jos öljyä pruuttaisi kylpyhuoneessa, sen jälkeen pitäisi öljyisillä käsillä sulkea useampi ovi ja sammuttaa monta eri lamppua...

Pakkasilla käteni ovat toistaiseksi kestäneet hyvin, mitä niitä nyt välillä täytyy rasvailla työpäivienkin aikana. Perinteisesti olen töissä käyttänyt Lemon Juice & Glycerineä, mutta tämän vuoden lyhyehkön, mutta sitäkin tiukemman pakkasjakson aikana käsieni iho meni rikki, vuosi verta ja jouduin siksi kääntymään sen kaikkein tujuimman rasvan puoleen: Bepanthen-voidetta iholle monta kertaa päivässä, ja kyllä parani.

Rasvaamisessa olennaista onkin säännönmukaisuus. Loppujen lopuksi ei mielestäni ole niin paljon merkitystä sillä, millaista rasvaa voiteena käyttää. Oma päämääräni on luopua lisäaineita sisältävistä rasvoista, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Aqualinin voittajaa en vielä koko kehon voiteena ole muutenkaan löytänyt; toisaalta olen ratkaissut pulman sillä tavoin, että rasvaan kehoani, käsiäni ja kasvojani lukuunottamatta, vain hätätilanteissa, lähinnä kun se alkaa kutittaa tai punertaa. Huolehdin ihon peruskosteutuksesta juomalla paljon vettä sekä voitelemalla koneistoani sisältäkäsin. Hyvien rasvojen syöminen esimerkiksi pähkinöiden muodossa tuntuu nimittäin silmämääräisestikin vähentävän ihon rasvaamistarvetta.


3 kommenttia:

  1. Miksi säilytät kookosrasvaa jääkaapissa, tykkäätkö kuitenkin siitä kiinteästä muodosta? Säilyyhän se huoneenlämmössä hyvin ja mielestäni helpompi levittää hiukan pehmeänä.

    VastaaPoista
  2. Purkin kyljessä kehotettiin säilyttämään rasvaa viileässä. Olis kyllä monin verroin helpompikäyttöistä pehmeässä muodossa...

    VastaaPoista
  3. Omat (atooppiset) käteni ovat näilläkin säillä kuivuneet verta vuotaviksi, ja kortisonia on kulunut. Viime viikon perjantaina sain lääkäriltä vinkin pestä käsiä saippuan sijaan perusvoiteella. Noudatin tätä pari päivää, kädet paranivat, ja nyt olen ollut jo viikon ilman kortisonia. Olen käyttänyt öisin Ceridalia, Ceralania tai Novalania, ja kun laittaa puuvillahanskat heti käteen, ei sotke paikkoja. Onneksi kesää kohti mentäessä rasvailutarve yleensä vähenee.

    VastaaPoista