sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Deittiviestin suivaannuttamana

Tiedetty tosiasia on, että etsin itselleni puolisoa. Tällä hetkellä etsimistä tapahtuu aktiivisesti vain erään nimeltämainitsemattoman nettipalvelun kautta. En roiku siellä, käyn toisinaan katsomassa, olenko saanut yhteydenottoja. Joskus harvoin tutkin tarjontaa. Muutaman miehen kanssa olen käynyt palvelun sivustolla pidempiä, ihan mielenkiintoisia ja suhteellisen neutraaleja keskusteluja. 

Tässä päivänä eräänä olin kuitenkin saanut sellaisen periaatteessa ihan asiallisen, mutta tietyssä mielessä inhottavan viestin, että tuli mieleeni, että onkohan nettipalvelussa roikkuminen nyt sittenkään minulle, ainakaan tässä vaiheessa, sopivaa puuhaa. Siellä kuitenkin edelleen olen; heitin viestin hetimiten virtuaaliseen roskakoriin, enkä tarttunut kysymykseen, jonka esittäminen oli mielestäni aika intiimiä, mutta jäin sitten tietenkin miettimään asiaa yötä myöten.

Mieshenkilö, jonka profiilia en edes vilkaissut, kertoi minulle lähettämässään viestissään suunnilleen näin: "Onpas sulla kiva profiili. Kiinnostais tutustua. Mä oon kahden lapsen isä, ja mietin vain, että miksi sun ihannemiehelläsi ei saa olla lapsia, kun sulla ittelläsikin on."

Ihannemiehellä tämä kyselijä siis tarkoitti listausta, jonka olen sivulleni ns. ihanteellisesta kumppanistani tehnyt. Olen todellakin raksittanut kohtaan lapset: ei lapsia, tarkoittaen siis, että en haluaisi, että puolisollani olisi entuudestaan lapsia.

Epäreilua? Ehkä, mutta mietin tälle kielteisyydelleni muutaman aika vissin pointin, joita sitten en nyt enää pääse asiaa kyselleelle mieshenkilölle selvittämään, joten niinpä selvitän ne täällä – itselleni, jotta lakkaisivat roikkumasta mielessäni.

Haluaisin miehen, jolla ei ole lapsia, sillä: 

a) Miehen ja naisen roolit parisuhteessa ovat erilaiset, halusimmepa tai emme, ja nainen ikävä kyllä edelleen on useimmiten se, joka vastaa lasten kasvattamisesta ainakin suuremmassa määrin kuin mies. Kokemuksesta tiedän, että uusperheessä minun siis todennäköisesti tulisi ottaa paljonkin vastuuta miehen lapsista, kun taas miehen ei juurikaan minun (kiltistä) tytöstäni. 

b) En halua äitipuoleksi, sillä kasvatan työkseni lapsia, joista osa on äidittömiä tai isättömiä tai vähintään varaäidin tarpeessa. En jaksa tehdä tätä työtä kotona. 

c) Olen helposti väsyvä, paljon omaa aikaa tarvitseva perfektionisti, ja tuntuisi ahdistavalta, jos perheeni olisi liian iso. En jaksaisi. Vaikka haluankin lisää omia lapsia, on aivan toista kasvattaa omiaan, joille saa olla se, mitä on, kuin vetää roolia toisen lasten edessä ja taipua niihin vaatimuksiin, joita lasten biologisilla vanhemmilla on, vaikka ne sotisivatkin omia kasvatusperiaatteitani vastaan. Kaikesta ns. ylimääräisestä neuvotteleminen ainakin edellisessä uusperhekuviossani oli todella raskasta, ja myös kommentit siitä, että et sinä ole äitini, et sä mua määrää tai miehen vihjaukset siitä, että nyt sinun pitää vaan ymmärtää lastani, olivat minulle liikaa.

d) Haluan pitää kaiken mahdollisimman kompaktina ja käytännöllisenä. Esimerkiksi asumis-, loma-, matkajärjestelyt kolmen eri perheen välillä olisivat rankkoja, enkä taloudellisesti välttämättä pystyisi pitämään yllä esimerkiksi neljän lapsen kotia, vaikka lapset eivät siellä aina aikaansa viettäisikään.

e) Haluan sellaisen miehen, joka ei joudu stressaantumaan vuoroperhekaaoksesta!

Toisaalta virkistävää, että joku uskalsi kysyä jotain henkilökohtaista suoraan, sillä panihan se minut miettimään tätä jossain mielessä epäreilua vaatimustani, mutta samalla kysymys ärsytti: mitä nyt ensimmäisessä viestissä uppo-oudolta ihmiseltä sellaista kysymään. Teki mieleni vastata, että mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, millainen ihannemieheni on, vaikka olisi McGyver.

Elän tietenkin siinä realismissa, että tuskin sitä täysin ideaalitapausta löytää, joten voihan sitä joutua taipumaan vaikka tässä lapsiasiassa. Tällä hetkellä kokemuksen syvä rintaääni kehottaa minua kuitenkin miedontamaan vaatimuksiani jossain muussa, vaikkapa iässä tai koulutustaustassa, kuin lapsikysymyksessä.


4 kommenttia:

  1. Nuo perustelut allekirjoittaisin itsekin jos pitäisi miestä etsiä. Tuntuisi tosiaan hankalalta ihan perusarkikin. Onhan se lapsellekin jo tarpeeksi iso asia, kun vanhempi löytää uuden puolison, niin olisi ideaalia ettei siinä enää olisi uuden puolison lapsia "sotkemassa" kuviota.

    Kuulostaapas rankalta kun näin kirjoitin... No todellisuudessa ei aina voi valita kehen rakastuu :)

    VastaaPoista
  2. Aivan varmasti sieltä nettideittipalvelusta löytyy isiä, joiden ihannekumppani on lapseton. Jos ei jaksa puolison lapsia ja lasten toista vanhempaa, niin sitten vaan ei jaksa. Sinkkuäitikin saa valita.

    VastaaPoista
  3. http://fi.wikipedia.org/wiki/Paha_%C3%A4itipuoli

    VastaaPoista
  4. Hauskaa, kommentteja! Kiitos niistä. Juu, ei minusta ole hyväksi äitipuoleksi, ja pahaksi en tahdo. ;)

    VastaaPoista