perjantai 14. maaliskuuta 2014

k.e.v.ä.t

Näppäimistön takana kevätintoilija, väsynyt, mutta sisäistä energiaa täynnä oleva typy, joka samalla pohtii vakavissaan: missä elämä?

Kuluneella viikolla olen kaltannut elämäni ensimmäistä kertaa tomaatteja. Lisäksi suunnittelen näin perjantai-illan vieton kunniaksi itsetekoisen guacamolen valmistusta. Suattaapi olla, että toiminta siirtyy lauantai-iltaan, mutta samapa tuo, sillä en tekisi töhnää tämän hetken tarpeeseen, vaan tekemisen ilosta – ja siksi, että kypsät avokadot odottavat käyttäjäänsä ennen pahentumistaan. – Ruokakeskeistä elämää, jopa ruokahifistelyä?

LIFE IS GOOD

Sangen merkillistä lienee se, että olen jaksanut viikolla venytellä, käydä teatterissa, nähdä ystävää, tehdä ruokaa, käydä vakiharrastuksissa muutamana iltana ja olla töissä ihan tasapainoinen ihminen näistä pikku projekteista huolimatta. Espanjaakin olen jo useampana päivänä tankannut itseeni, tosin liikunnat ovat rajoittuneet lähestulkoon pelkkään kävelemiseen. (Melkein joka aamu olen talsinut kuusi kilometriä töihin, joskus lisäksi kotiinpäin.) Valokuvauskurssi onneksi lähenee loppuaan, sillä se ei lopulta iskenyt minuun. Opin kyllä paljon, ja suunnittelen muitakin vastaavia kursseja tulevaisuuteen. – Harrastusmaanista elämää?

Kuten huomaatte, kirjoittamiselle ei sitten aikaa ole löytynyt. Äsken leppoisan perjantain keskeytti yllättäen alkanut, ilmeisesti migreenipohjainen päänsärky, sillä valot ja äänet alkoivat ottaa aivoon. Äkkiä lääkettä, vähän lattialla selällään makaamista, ja kyllähän se sieltä alkoi laueta. Outo on olo kuitenkin edelleen. – Elämää vaivojen vankina?

Perjantait ovat hassuja päiviä: aamupäivällä sisällä sykkii mieletön ilo perjantaista: lasken oppitunteja, tunteja päivän päättymiseen. Suunnittelen viikonlopun iloja. Mutta kun päivä melkein yllättäen loppuu, kun hommat ovat kasassa ja edessä kotiinlähdön hetki, mieleni valtaa haikeus ja suru: edessä viikonlopun tyhjyys ja yksinäisyys, huolimatta siitä, että tiedossa on Lyylin seuraa viikon tauon jälkeen ja myös muiden mukavien ihmisten näkemistä. – Kaipuun täyttämää elämää?

Usein paras lääke tällaisiin kevättuntemuksiin ja ylikierrostoimintaan on uni: keväällä vain pitää nukkua normaalia enemmän, että pysyy järjissään. Hullu viikko töissä eriasteisine puukontakavarikoimisineen – tosin ei omalle kohdalleni sattuneina, mutta kuitenkin. Ei ihan peruskevättä tuo kenenkään opettajan tai koulun kohdalla. Onneksi. 

Onneksi siis elämme edelleen. Olkoonkin, että tämä elämän kevät tuntuu ruokakeskeiseltä, harrastusmaaniselta, vaivaiselta ja yksinäiseltä, se huokuu muutoksen tuulia. Tämä on erilainen kevät: tämä on pirstaleinen, surullinen ja harva kevät, mutta ehkä se samalla sisältää syvissä vesissä seilaamista. Elämää, jota ei ehkä muista jälkikäteen, mutta joka kasvattaa ihmisenä. 

Tai sitten tämä kevät vain on taas yksi tylsä matka kohti parempaa aikaa. Sellaisia itse kunkin tulee aika ajoin kävellä, hiljaa, odottamatta niistä sen enempiä.

Life Tree

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti