sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Lomaltapaluuartisti

Mahtavin loma! Siitä kirjoitan myöhemmin, sillä nyt päädyn toteamaan tunnetun tosiasian: musiikki on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. 

Olen koko päivän luukuttanut Peter Jöbackia. Artistia, jonka musiikillisia kykyjä en suinkaan yli kaiken arvosta tai jonka biisejä en välttämättä laadullisesti nosta monia muita suosikkejani korkeammalle, mutta jonka vaikuttamiskykyä ihailen ja hämmästelen. 

Viime vuoden tammi–helmikuussa löysin Jöbackin Gå inte förbi -kappaleen, jonka hän laulaa duettona norjalaisen Sissel Kyrkjebon kanssa. Laulu tuntui puhuvan minun ja Egilin suhteesta; kehotin sen välityksellä mielessäni: älä jätä minua, sillä jossain meitä vielä odottavat paremmat ajat. (Suhteessamme oli syvä kriisi.) Laulussa kuvailtiin muun muassa naista, joka huokaili jonkun toisen, ikään kuin menneen miehen perään, ja ajattelin niiden sanojen myötä, että kyllä mekin tästä vielä ponnistamme yhteiseen tulevaisuuteen, kunhan menneet saadaan pyyhittyä jaloista. Laulukin sen sanoi: ei kukaan ole niin onnellinen, niin vapaa kuin tarinan mies, joka sai koko maailman ja kuunkin se päälle. Herää unelmistasi elämään!

Peter Jöback ja Sissel Kyrkjebo: Gå inte förbi


Laulu oli kaunis rallatus, eivätkä sellaiset jää historiaan. Niinpä annoimme toistemme kulkea vierellä vain hetken matkaa; tuli aika mennä ohi. Sen myötä tuli aika toisen Peterin biisin: erobiisiksemme valikoitui En sång om oss. Mahtipontista, operettimaista laulantaa, mutta jälleen osuvat sanat: olit niin kaunis, joku, jota ajattelen, olit niin ehjä, että toivoisin sinun olevan yhä rinnallani. Toisaalta laulussa puhuttiin myös epätoivoisesta itkemisestä ja rakkauden kuolemasta. Meiltä tosin ei kuollut rakkaus, vaan kun kuopattiin rakastuminen, sen myötä kuoli koko suhde.

Peter Jöback: En sång om oss


Tänään en jaksanut alkaa säätää Spotify:ta, joten nappasin Peterin Flera sidor av samma man -cd:n kirjahyllystäni ja aloin vain kuunnella ajattelematta musiikkia puuhastelujeni ohessa sen enempää. Mutta kappas, taas iski erään kappaleen sanat ja melodiakin niin, että olisinkohan nyt kolmisenkymmentä kertaa tuon biisin tänään kuunnellut.

Norah Jones -tyyppinen fiilistelykappale Är det här platsen kysyy kerta toisensa perään, että onko tämä nyt se paikka, se aika, jolloin kaikki muuttuu. Onko tämä se vuosi, joka tuo muutoksen, päivä kerrallaan. Onko nyt uuden mahdollisuuden aika – perille on ollut pitkä matka. Täsmälleen tältä tuntuu minusta nyt, loman jälkeen. Pitkä matka on kuljettu, ehkä vihdoin hyppy huomiseen otettu. Kappaleen sanoja mukaillen: Det där var verkligen den platsen där tårar fick komma från alla förlorade år som gick bort.

Peter Jöback: Är det här platsen


Kiitos loma, kiitos elämästä! Tack Peter, tack för musiken!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti